Hyvältä maistuva esikoiskirja

Veera Tuomen kaurakeksit ovat haluttua tavaraa myös neljännessä polvessa. 1,5-vuotias Oskari Rannikko ja isä Kari Rannikko maistelevat pitokokin herkkuja.
Veera Tuomen kaurakeksit ovat haluttua tavaraa myös neljännessä polvessa. 1,5-vuotias Oskari Rannikko ja isä Kari Rannikko maistelevat pitokokin herkkuja.

Turun Sanomat, Loimaa

EEVA SUOJANEN

Puolitoistavuotias Oskari Rannikko on herkkutietoinen nuori mies. Käsi ojentuu ketterästi kohti kulhoa, jossa on isoisoäiti Veera Tuomen leipomia kauniita pitsireunaisia kaurakakkuja. Oskari tietää kokemuksesta, että namia on.

Veera Tuomi puolestaan tietää, mitä hyvään ja kauniiseen lopputulokseen tarvitaan.

– Näissä kaurakakuissa esimerkiksi tärkeää on juuri oikea veden määrä, jotta kakkuun tulee pitsiset reunat.

Veera Tuomi toimi puolen vuosisataa pitokokkina Ypäjällä ja lähikunnissa. Nyt herkullisten leivonnaisten salaisuus paljastetaan halukkaiden käyttöön. Joukko parhaimpia reseptejä on siirretty ruutukantisesta, jo irtolehdiksi leivotusta vihkosta kirjaksi, joka julkaistiin Veeran 92-vuotissyntymäpäivänä.

Syntymäpäivien kahvipöydässä on uunituoreen esikoiskirjan lisäksi sankarin itsensä leipomia herkkurinkeleitä ja kaurakakkuja. Täytekakku on saanut marsipaaniset ruusukoristeet, nekin Veeran itsensä näpräämiä.

– En kyllä kovin usein enää leivo, hän myöntää.

– Mutta jouluksi teen ainakin amerikanleipää ja pääsiäiseksi lusikkaleipiä.

Opit jo lapsuudenkodista

Veera Tuomi sai leipurin ja ruuanlaittajan opit lapsuudenkodissa Oripäässä. Ypäjälle maataloon miniäksi tulleen Veeran pitoemäntäura alkoi ihan vahingossa. Vuonna 1948 häntä pyydettiin yllättäen laittamaan häätarjoilua, kun edellinen kokki lähti kesken pois. Vaikka jännitti, hän onnistui. Morsian tuli vielä 50 vuoden jälkeen kiittelemään ja muistelemaan.

Niistä pidoista Veeran maine alkoi kiiriä. Ypäjäläisemännästä tuli suosittu pitojen laittaja, jonka varmuus ja osaaminen kasvoivat kokemuksen myötä. Hyvien reseptien lisäksi tarvittiin kykyä organisoida töitä ja laskea raaka-aineiden ja ruuan menekkiä. Liikaa ei haluttu tehdä, mutta mikään ei saanut loppua kesken.

– Monet aika isotkin juhlat on tullut laitettua. Isoimmat ovat olleet häät, joissa oli 800 vierasta. Kaksi meitä oli laittamassa, mutta viikko niitä tehtiinkin.

Pitokokkiuran alussa ajat, aineet ja tavat olivat varsin erilaiset kuin nykyään. Elettiin vielä pula-aikaa, ja joskus piti taikoa ihmeitä olemattomista. Kahvia tehtiin paahdetuista rukiinjyvistä tai voikukan juurista. Pettuleipääkin paistettiin.

Pitokokin herkkuja -kirjassa ei pula-ajan selviytymisohjeita kuitenkaan esitellä. Resepteissä maistuu ”se vanha hyvä aika”. Niissä käytetään voita ja kermaa, eikä yritelläkään muuntaa kevytversioiksi.

– Raaka-aineet, kuten voi ja jauhot, ovat vuosikymmenten myötä kyllä koostumukseltaan ja leivontaominaisuuksiltaan muuttuneet, Veera huomauttaa.

Ennen ei ollut pakastimia, eikä kaupasta saanut puolivalmisteita, Kaikki tehtiin itse, leivinjauhekin. Veera lataa muistista vanhan leivinjauheen valmistusohjeen: viinihiivaa 45 grammaa, soodaa 50 grammaa ja vehnäjauhoja 50 grammaa.

Pitokokki liputtaa tavallisen, terveellisen kotiruuan puolesta. Hän toivoo kirjansa kannustavan kokeilemaan kotileipomista. Voita ja kermaa ei tarvitse karttaa - joskus saa myös nauttia ja herkutella.

Veera Tuomi: Pitokokin herkkuja. Toimittaneet Sini Martikkala ja Arto Pietilä. Kustannus HD, Loimaa.

– Laidasta laitaan on tullut tehtyä. Kaikki alkoi siitä, kun istuin Muksut-tv-ohjelmassa flyygelin taakse 50 vuotta sitten, Olli Ahvenlahti muistelee monimuotoista muusikon uraansa.
– Laidasta laitaan on tullut tehtyä. Kaikki alkoi siitä, kun istuin Muksut-tv-ohjelmassa flyygelin taakse 50 vuotta sitten, Olli Ahvenlahti muistelee monimuotoista muusikon uraansa.
Veeran ruutuvihko on ehtymätön hyvien makujen lähde.
Veeran ruutuvihko on ehtymätön hyvien makujen lähde.