Silmät hakevat kristallipalloa ja mustaa korppia. Turhaan. Mustiin pukeutunut tarot-tulkitsija Tuula Huhtala ei ole satukirjan ennustajaeukko, vaan omalla nimellään esiintyvä kolmen lapsen äiti Paimiosta. Ja ensi töikseen hän korjaa väärän sanavalinnan.
– Ennustuksen ja tulkinnan ero on kuin ruotsinlaivan ja soutupaatin. Minun tehtävääni kuuluu ohjata ja opastaa ihmisiä siinä, kuinka luovia karikoista elämän merillä, hän selvittää Aurajokirantaan pykätyssä kojussaan.
Ruotsalaisisän ja karjalaisäidin tyttären saaristolainen syntyperä kuuluu sanavarastossa. Huhtalan käyttämän korttipakan historia puolestaan ulottuu kotimerta kauemmaksi.
Aikaisimmat viitteet tarotista löytyvät 1300-luvun hoveista Pohjois-Italiasta, jossa ylimystö kulutti aikaansa suurilla, kultakoristeisilla korteilla läiskittävän seurapelin äärellä.
Sittemmin tarot on saanut tunnettavuutta; myös ikävällä tavalla. Huhtala manailee 0700-alkuisten puhelinnumeroiden taakse piiloutuvia madameita.
– Itse teen tulkintaa aina kasvokkain, koska henkilökohtainen vuorovaikutus on tässä olennaista.
Huhtalan mukaan korteista voi nähdä mitä tahansa. Ensimmäiseksi tarvitaan kuitenkin kysymyksiä.
– Ei syöminen kannata, ellei ole nälkä. Tarot antaa vastauksia niitä etsiville.
Kolmen kärkeä uteluaiheista pitävät työ, terveys ja rakkaus. Usein halutaan tietää myös ”jotain pölöä ja pinnallista”, kuten kuinka tuleva Teneriffan-matka sujuu.
– Tekee mieli vastata, että aivan kuten haluat. Kannustan ihmisiä ajattelemaan itse eikä odottamaan valmiita neuvoja, hän puuskahtaa.
Huhtalan tulkinnat ulottuvat keskimäärin vuoden päähän. Sen pidemmälle tulevaisuuteen tähyily on hänen mielestään tarpeetonta.
Riesana
rakastuneet naiset
Mutta päästetään Huhtala itse asiaan. Aiju Wuoti istahtaa pöydän vastakkaiselle puolelle ja ojentaa vasemman kätensä korttipakalle tuomaan energioita.
Helsinkiläisrouvalla ei ole erityisempää mielen päällä, joten Huhtala tarjoaa mahdollisuutta katsoa elämän pöytä eli yleiskatsaus nykyhetkestä.
– Se on jouluinen sekahedelmäkeitto, luumut ja rusinat samassa sopassa.
Kuolemaa tulkitsija ei korteistaan lue: Päivien määrä mitataan korkeammissa käsissä. Muita ikäviä asioita joutuu joskus pehmittelemään.
– Lohdutan asiakkaitani sillä, että pimeintä on juuri ennen auringonnousua.
Wuotin elämäntilanne näyttää harvinaisen valoisalta. Huhtala kääntelee vuorotellen pakasta nousseita kakstitoista kuvakorttia, napittaa naista silmiin violettien luomiensa alta ja artikuloi selkeästi.
– Seisot tulivuoren huipulla. Laavaa ja tuhkaa lentelee ympärillä, mutta sinulta löytyy taitoa ja voimaa saada polku auki.
Puheissa vilahtelevat sukulaisten lapset, työ, ihmissuhteet.
Lopuksi Wuoti saa nostaa vielä kerran. 78:sta kortista pöytäliinan päälle avataan pakan toinen, se parempi, rakkauskortti.
Tällä asiakkaalla on selvästi onnea. Säännöllistä riesaa Huhtalan toimiin tuovat nimittäin ne umpirakastuneet naiset, jotka palaavat aina uudestaan asettamaan sanoja tulkitsijan suuhun sen toivossa, että tämä lupaisi yhteisen tulevaisuuden mielitietyn rinnalla.
Kymmenen euron seteli vaihtaa omistajaa. Taaempana odottaneet ystävät halailevat pehmeäilmeistä Wuotia.
– Liikutuksesta tiedän, että ennustus meni kohdalleen, Huhtala toteaa.
Ehkä Wuoti tulee uudestaan, kuten niin monet muutkin.
