– Olkaa hyvä ja ottakaa, kehottaa turkulainen kulttuurintutkija Anna Lehtonen kotinsa aamiaispöydässä. Esillä on tuoreita sämpylöitä, kinkkua, juustoa ja vihanneksia. Tarjoiluvati on kukkurallaan torilta aamulla noudettuja tuoreita mansikoita, joista osa on käytetty appelsiinin kera raikkaaseen smoothieen. Lakka-tuorejuustopäällysteinen mehevä porkkanakakku odottaa herkuttelijan vahtaavan silmän alla.
Kaiken kruunaa ranskalainen suussa sulava maitokahvi, joka kaadetaan kadehdittavan kauniisiin Arabian kuppeihin. Mikä nautinto!
Nautinnollisista, viipyvistä ja kiireettömistä aamuista syntyikin Anna Lehtosen esikoisteos, tällä viikolla ilmestyvä Aamiainen – Nautiskelijan ateria.
– Kirja on syntynyt henkilökohtaisesta intohimostani aamiaista kohtaan. Mikään ei ole parempaa kuin loma-aamu ja aamiainen, Lehtonen kertoo.
Intohimo arkiseksi ateriaksi miellettyä aamupalaa kohtaan näkyy Lehtosen omassa aamiaispöydässä.
– Tämä on normaali loma-ajan aamiaiseni. Arkiaamuna haluan pitää aamupalan mahdollisimman simppelinä. Pöydästä pitää aina löytyä tuoretta leipää ja kahvia, Lehtonen miettii ja nostaa kupin huulilleen.
Mässäilystä
terveysintoiluun
Lehtosen teos käsittelee aamiaisen historiaa, sen valmistamista sekä kaupunkiaamiaista niin kotimaassa kuin muualla Euroopassa. Kirja sisältää myös Lehtosen herkullisia aamiaisreseptejä.
Aamiainen on Lehtosen mukaan historian aikana sekä muuttunut että osittain pysynyt samanlaisena.
Antiikin aamiainen sisälsi suhteellisen samoja raaka-aineita kuin aamupalalla syödään nykypäivänäkin. Varhaisemmalla keskiajalla aamun ensimmäinen ateria ohitettiin yleensä kokonaan käytännöllisyyden nimissä.
– Viktoriaanisen ajan Englannissa juhlavat aamiaiset saattoivat olla yltäkylläistä mässäilyä, Lehtonen kertoo.
1900-luvulla eurooppalainen aamiainen monipuolistui, vaikka sodat aiheuttivatkin notkahduksen kansalaisten elintasoon. Toisaalta aamiaiset saattoivat olla tuhtejakin. Tukkijätkät ja muut raskaan työn raatajat saattoivat vetää aamupalaksi vaikka läskisoosia. Toisen maailmansodan aikana suuremmat perheet olivat tiukilla, ja tämä näkyi myös aamiaisella. Niukkojen aikojen jälkeen herkuteltiin urakalla. 1950-luvulla saatettiin aamupalalla mässäillä pullalla, kermalla, sokerilla ja voilla.
Kokonaisuudessaan aamiaishistorian tärkein muutos on Lehtosen mukaan kahvin ilmestyminen ruokapöytiin. Suomalaiset pääsivät nauttimaan kahvista 1800-luvun loppupuolella. Siitä asti se on kuulunut useampien aamiaispöytiin.
– Lapset ovat juoneet kahvia 1970-luvulle asti, Lehtonen toteaa.
Tärkeä vuosikymmen aamiaiselle oli 1980-luku, jolloin aamiainen saavutti pitkälti nykymuotonsa ja aamiaistuotteiden valikoima monipuolistui.
– Nykypäivän aamiainen on melko monipuolista ja heijastelee aikansa arvoja ja käsityksiä hyvää tekevästä ravinnosta. Aamiainen ei ole vain pakollista tankkausta vaan mahdollisuus nautintoon, Lehtonen sanoo.
Aamiainen
yhdistää
Aamiaisesta on säilynyt varsin vähän historiallisia dokumentteja. Päivän ensimmäisen aterian sijasta ruokahistorioitsijat ovat kiinnittäneet huomionsa ennemmin esimerkiksi juhlaillallisiin.
– Taiteessa tai valokuvissa aamiaista ei juurikaan näy, Lehtonen kertoo havainnoistaan.
Aamiainen on Lehtosen mukaan arkinen asia, joka yhdistää ihmiset toisiinsa. Aamiaista syödään, oli henkilö tavallinen tallaaja taikka presidentti. Kirjassa kerrotaankin muun muassa siitä, miten tarkka marsalkka Mannerheim oli aamiaismunistaan ja että Urho Kekkosen lempiaamiaista oli ruisjauhoista keitetty uutispuuro.
– Aamiainen on arkinen asia, joka luo turvaa ja rutiineja myös supertähtien elämään. He syövät samat aamiaiset kuin me taviksetkin, Lehtonen kertoo.
Kirjailijan havaintojen mukaan aamiainen on nyky-yhteiskunnassa ajassa oleva ja ajankohtainen asia.
– Aamiainen on nyt trendikästä. Se näkyy medioissa ja ravintolakulttuurin uusissa konsepteissa. Aamiainen sitoutuu vahvasti muihinkin kulutuskulttuurin trendeihin, kulttuurintutkija tietää.
