Maskun hiekasta
rakennettiin kolme kaupunkia

Reino Inkinen (vas.) ja Eino Ratia kaivoivat nykyisen Rivieran altaan lähes kaksistaan. Työtä tehtiin usein yli 15-tuntisia päiviä maanataista lauantaihin kesät talvet. Talvella jäinen maa räjäytettiin kaivuukelpoiseksi.
Reino Inkinen (vas.) ja Eino Ratia kaivoivat nykyisen Rivieran altaan lähes kaksistaan. Työtä tehtiin usein yli 15-tuntisia päiviä maanataista lauantaihin kesät talvet. Talvella jäinen maa räjäytettiin kaivuukelpoiseksi.

Turun Sanomat, Masku

REBEKKA HÄRKÖNEN

Sodan synnyttämä valtava rakennustarve sai aikaan Rivieran, Isokuopan ja muut kesäisinä uimapaikkoina tunnetut Maskun hiekkakuopat. Harva tietää, että maskulaisesta hiekasta on rakennettu esimerkiksi Raision tehtaiden siilot ja Juhannuskukkulan vesitorni.

– Kahdestaan ollaan kaivettu tämä kuoppa, sanoo Eino Ratia ja potkii santaa Rivieran hiekkamontun rannalla Maskussa.

– Pääosin kahdestaan, Reino Inkinen nyökkää.

Vihreän veden pinnassa läikkyy hellepäivän aurinko. Lämmin kesäpäivä on houkuttanut perheitä levittämään vilttinsä ja eväänsä rantatörmille, lapset kiljahtelevat riemuissaan rantavedessä.

– Sanottiin toisillemme silloin, että kaivetaan tähän järvi, jossa pojat saavat uida. Järvihän siitä tuli, Ratia sanoo.

Ratia ja Inkinen eivät ole kuoppiin juuri pulahtaneet sen jälkeen, kun lopettivat siellä työnsä kaivinkoneiden kuljettajina kolmisenkymmentä vuotta sitten.

– Kuumina kesäpäivinä hiekkamonttujen pohjalla ei tuulenvire juuri käynyt. Silloin kyllä käytiin uimassa monta kertaa, Inkinen muistelee.

Joskus kun monttuja tyhjiksi pumppaavat pumput pettivät tai penkka murtui toisen kuopan likeltä, maasta kumpuavassa pohjavedessä saattoi uida myös traktori. Kerrankin traktorin päällä oli vettä seitsemän metrin verran, ennen kuin kuoppa saatiin taas tyhjäksi.

Ei alun perin
uimapaikaksi

Nykypäivänä Maskun hiekkakuopat tunnetaan parhaiten virkistysalueena. Mutta vaikka Ratia kertoo taputelleensa Rivieran kuopan pohjalle aikoinaan maata, jotta uimavesistä tulisi paremmat, uimapaikoiksi kuoppia ei alunperin rakennettu.

– Hiekkaa tarvittiin sodan jälkeiseen rakennustarpeeseen. Joku on joskus sanonut, että Maskun hiekalla on rakennettu kolme kaupunkia, Turku, Raisio ja Naantali, kertoo puheenjohtaja Reijo Laaksonen Masku-seurasta.

Maskun hiekkaa on käytetty ainakin Runosmäen ja Nättinummen lähiöiden pohjana. Liukuvalun yleistyessä maskulaisesta sannasta valettiin Raision tehtaiden siilot, Naantalin viljavarasto, Juhannuskukkulan vesitorni ja koulu. Käytettiinpä hiekkaa myös Naantalin öljyjalostamon rakentamiseenkin.

– Myös Valtatie 8 ja monet Turun kaduista, esimerkiksi Satakunnantie on rakennettu Maskun hiekan päälle.

– Kukaan ei tiedä, kuinka paljon hiekkaa kaiken kaikkiaan vietiin Maskusta. Sellaisia ei laskettu, mitään ympäristölupia ei tarvittu. Todennäköisesti määrä on miljoonia kuutioita.

Maskun hiekasta teki suosittua betonirakentamisessa sen korkeatasoisuus ja tasalaatuisuus. Kuopat työllistivät kymmeniä miehiä yhtäaikaa kaikkialta lähiseuduilta, pisimmillään jotkut miehistä tekivät jopa neljänkymmenen vuoden työuran hiekkakaivannoilla.

Ennen paikalla
oli mäntymetsää

Vielä pitkälle viime vuosisadan alkupuoliskolle kuoppien paikalla oli mäntymetsää. Maasto oli niin tasaista, että puolukassakin saattoi käydä pyörällä.

– Alueelta ryhdyttiin kaivamaan hiekkaa 1920-luvulla lapiopelillä ja kuskattiin lähiseutujen tarpeisiin. Betonirakentaminen alkoi yleistyä vasta 1930-luvulla, joten aluksi toiminta oli hyvin pienimuotoista, Laaksonen kertoo.

– Itse tulin töihin vuonna 1954 kaivurikuskiksi. Silloin hiekkaa kaivettiin jo monilta kuopilta yhtä aikaa. Montut muotoutuivat sen mukaan, missä kallio tai savi tuli vastaan, Ratia selittää.

– Kun Maskun hiekka loppui, rakentamiseen ryhdyttiin käyttämään Paimion hiekkaa.

Rankkaa hommasta tekivät niihin aikoihin vielä hyvin alkeelliset koneet. Laahuskauhat, hyppyheikit ja pikkujussit ovat tuttua nimistöä hiekkakuoppien työläisille.

– Onnettomuuksia sattui kuitenkin melko vähän. Oma työelämäni loppui, kun kierin katepillarilla yhden kuopan reunalta alas ja jouduin sairaseläkkeelle, Inkinen kertoo näyttäen ruhjoutunutta kättään.

Henki onneksi säilyi. Niin säilyi myös Inkisen, Ratian ja monen muun miehen työnjälki maskulaisessa maisemassa. Ehkä ikuisesti.

Maskun Saunaparonin toimitusjohtaja Pasi Niittymäki kokosi Maskun hiekkakuoppien historian hiekkatyöläisten haastatteluina dvd-tallenteelle.

Syvämonttuksi kutsuttu hiekkakuoppa on yksi sodan jälkeen tyhjennetyistä hiekka-alueista Maskussa. Maasta kumpuava pohjavesi pumpattiin pois, jotta kaivuuta voitiin jatkaa mahdollisimman syvälle.
Syvämonttuksi kutsuttu hiekkakuoppa on yksi sodan jälkeen tyhjennetyistä hiekka-alueista Maskussa. Maasta kumpuava pohjavesi pumpattiin pois, jotta kaivuuta voitiin jatkaa mahdollisimman syvälle.