– Se on varmaan Suomen ellei Euroopan suurin, Birgitta Partanen intoilee kotipihallaan Koristossa. Siellä, omenapuiden varjossa rehottaa raparperipuska, jonka päällimmäinen lehti näyttää venyneen melkoisiin mittoihin.
Siispä mittanauha esiin ja senttejä lukemaan.
Poimuinen lehti ei ole ihan helppo mitattava, mutta lopulta tulee tulosta. Läpyskä on leveimmältä kohdaltaan 104-senttinen. Ellei peräti 105.
Raparperinlehtien kokoennätyksistä ei löydy tilastoja, mutta internetissä rehvastellaan 90 senttiä leveällä lehdellä. Partasen puutarhassa saattaa siis hyvinkin kasvaa ainakin SE-raparperi.
Ikuistus
pihalaattaan?
Partanen oli jo napsaisemassa raparperin maasta kiisselitarpeiksi, mutta lehden ennätyskoko panee miettimään. Pitäisikö sittenkin jättää lehti puskaan ja katsoa, miten isoksi se oikein voi tulla?
– Ajattelin kyllä ikuistaa sen pihalaattaan, mutta ei meillä taida olla riittävän suurta alustaa.
Raparperinlehden muotoiset pihalaatat ovat nykyisin kova sana puutarhoissa. Niiden valmistaminen on varsin helppoa. Ison vanerin päälle pannaan raparperinlehti ruotipuoli ylöspäin ja lehdelle napakkaa sementtiä 4–5 sentin kerros. Muotoillaan reunat tasaiseksi, peitetään koko komeus muovilla ja annetaan kuivua viikon päivät. Laattojen kastelu silloin tällöin estää liian nopean kuivumisen.
Lisää kestävyyttä laattoihin saa asettamalla sementin sisään esimerkiksi kanaverkkoa.
– Tein jo yhden muurauslaastilla, mutta se hajosi. Nyt olen ostanut säkillisen pikasementtiä..
Pefletiksi
saunan lauteille?
Pihalaatoilla on kuitenkin määränsä. Valtaosa raparperinlehdistä päätyy suoraan kasvimaalta kompostiin. Paitsi Virossa, jossa kuulema ihan kylpylöissä opetetaan, että raparperin lehti on hyvä pefletti eli pyllynalunen saunassa – se kun syö selluliitit takamuksesta.
– No tuo jättilehti söisi sitten minun läskini kaikki, riemastuu Birgitta Partanen.
Totta tai ei, ainakin halvan ja ekologisen pefletin raparperista saa.
Lehden päällä istumista kannattaa kuitenkin kokeilla varoen. Raparperin lehtihän on myrkyllinen, joskin vain sisäisesti nautittuna. Sen aiheuttamia iho-oireita ei ole raportoitu.
– En minäkään koskaan ole havainnut, että näistä iho mitenkään oireilisi, vaikka aika paljon näiden kanssa touhuan, Partanen toteaa.
Tuholaisten
torjuntaan?
Naapureihin kun lähdettiin, niin mennäänpä vielä Ruotsiin. Siellä raparperin lehdistä tehdään muurahaismyrkkyä. Muutama raparperin lehti pilkotaan astiaan, päälle kaadetaan kuumaa vettä ja annetaan seisoa vuorokauden verran. Seosta käytetään ruiskutteena muurahaisten vaivaamille kasveille.
Lisäksi ruotsalaiset ovat havainneet, etteivät etanat syö kasveja, joita on ruiskutettu raparperivedellä.
Suattaapi olla vuan voep olla olemattakkii, sanoisi savolainen.
Raparperinlehdet sellaisinaan näyttävät nimittäin maistuvan ties mille ökkimömmiäisille.
– Joku toukka on tätäkin on jo käynyt haukkaamassa, Partanen murehtii ennätyslehtensä kohtaloa.
Naisen
kuvaksi?
No, jos ei muuta niin saahan siitä raparperinlehdestä aina päivänvarjon. Se suojaa paahteelta muutkin kuin lastenlaulun sammakon.
Raparperista on muuten tehty useampikin laulu. Mikko Alatalolla on Raparperitango, Leevi and the Leavings -yhtyeellä Raparperitaivas. Ransu Karvakuono laulelee silloin tällöin Pikku Kakkosessa Raparperiprinsessasta ja Betoniporsas-bändi Hämähäkkimiehestä raparperin alla.
Raparperisyrän taas on runokirja.
– Raparperit ovat happamia – vähän niinkuin varsinaissuomalaiset naiset, perusteli laitilalainen kirjailija Heli Laaksonen elokuussa 2002 ilmestyneen teoksensa nimeä.
