Ravattulan Muikunvuorella sijaitsevassa lammikossa ui tuhansittain nuijapäitä, mutta vain murto-osa selviää täysikokoiseksi sammakoksi asti.
Nuijapäiden elämän ensimetrit on otettu huhtikuun parina viimeisenä viikkona tai toukokuun alussa, jolloin äitisammakot ovat päättäneet kutea rehevään, sameavetiseen veteen.
Varsinkaan tavallinen sammakko ei ole kovin nirso kutupaikkansa suhteen.
– Se kutee melkein mihin vain, missä on tarpeeksi vettä. Parhaimpia paikkoja ovat lammikot ja rehevät järvien lahdet, toteaa biologi Päivi Sirkiä.
Sirkiä on työstänyt yhdessä Markku Lappalaisen kanssa Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaiseman tietokirjan nimeltä Suomalainen sammakkokirja.
– Tavallisesti sammakot ovat hukkuneet kalakirjojen viimeisille sivuille. Syy siihen on se tosiasia, että sammakkoja ei juuri harrasteta. Esimerkiksi kannanvaihteluista ei ole juurikaan tietoa.
– Kannustammekin ihmisiä kirjaamaan ylös omia havaintojaan, jotta levinneisyydestä kannanmuutoksista saadaan tarkempia tietoja, sanoo Sirkiä.
Poikaset aistivat
veden loppumisen
Sammakko on hyvin paikkauskollinen, mutta erheitäkin sattuu.
– Esimerkiksi kerran kymmenet sammakot olivat kuteneet jalkapallokentälle pieniin lätäköihin. Ilman lämmetessä niille kävi sitten kehnosti, harmittelee Sirkiä.
Sammakko on kuitenkin sopeutuva eläin. Se voi jopa aistia veden vähentymisen.
– Jos vesi on loppumassa, niin sammakonpoikaset voivat hieman nopeuttaa kasvuaan ja jättää kuivuvan kotinsa nopeammin, kertoo Sirkiä.
Suurin osa nuijapäistä ja sammakoista ei selviä täysikasvuiseksi asti. Ne kun ovat kelpo ravintoa monille pedoille.
Sammakoita pyydystävät kettu, näätäeläimet, linnut, kalat ja käärmeet.
– Jo pienet nuijapäätkin kelpaavat mm. sudenkorennon toukkien saaliiksi, tietää Sirkiä.
Toinen kova haaste sammakolle on ensimmäinen talvi.
– Selviytymiseen vaikuttavat niin vararavinnon riittävyys kuin sopivan talvehtimispaikan löytyminen, kertoo Sirkiä.
Jos kaikki menee hyvin, niin sammakolla voi olla edessään pitkäkin elämä.
– Tarkkoja tietoja ei ole, mutta esimerkiksi rupikonna voi elää luonnossa yli kymmenvuotiaaksi ja vankeudessa kymmeniäkin vuosia, kertoo Sirkiä.
Sammakko on
rauhoitettu eläin
Suomessa tavataan tavallisen sammakon lisäksi viitasammakkoja, rupikonnia ja mölysammakoita. Myös Suomessa tavattavat vesilisko ja rupilisko kuuluvat sammakkoeläimiin.
– Turun seudulla viime vuosina nähtyjen mölysammakoiden oletetaan olevan ihmisten luontoon levittämiä, toteaa Sirkiä.
Moni mieltää sammakot vesieläimiksi, jotka eivät pärjää pelkällä kuivalla maalla. Tämä on kuitenkin vain puolikas totuus.
– Sammakon ihon on pysyttävä kosteana. Sateisella säällä sammakkoja näkee päivälläkin, mutta muuten ne liikkuvat yleensä vasta hämärän tuoman kosteuden turvin, sanoo Sirkiä.
– Vesistöä aikuinen sammakko ei tarvitse kuin lisääntymiseen ja talvehtimiseen. Maalla talvehtiessaan sammakoiden on pysyteltävä routarajan alapuolella, jatkaa Sirkiä.
Kutu, nuijapäät ja varsinaiset sammakot houkuttelevat erityisesti lapsia. Nuijapäät päätyvät helposti ämpäriin ja sammakot hoivaavien käsien huomaan. Kuitenkin eläimet pitäisi jättää omaan rauhaansa.
– Sammakkoja ei saisi pyydystää, koska eläin on rauhoitettu. Myöskään kutua ja toukkia ei saa millään tavalla vahingoittaa tai tappaa, toteaa Sirkiä.
Markku Lappalainen ja Päivi Sirkiä: Suuri Sammakkokirja (Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2009). Sammakkosivustoja netissä: www.sammakkolampi.net, www.hatikka.fi ja www.herpetomania.fi/levinnäisyyskartoitus/.
