Musta hurma – vai surma?

Vaikka salmiakkikossu ei lukeudu Tero Rankin lempijuomiin, hän kumosi graduilun lomassa muutaman paukun tietääkseen mistä puhuu.
Vaikka salmiakkikossu ei lukeudu Tero Rankin lempijuomiin, hän kumosi graduilun lomassa muutaman paukun tietääkseen mistä puhuu.

Turun Sanomat

RUUT TOLONEN

Kun suomalaisuuden ydin tislataan puhtaimmilleen, lienee lopputulos jotakin pikimustaa, makeaa ja väkevää. Tämä selittäsi miksi Salmiakki Koskenkorvan tapaus edustaa maamme väkijuomapolitiikan surkuhupaisassa historiassa omaa luokkaansa, vaikka harva ilmiö kuohuttaakaan kansan mieliä yhtä varmasti kuin alkoholin säännöstely ja hinta.

Kun juoma lanseerattiin vuodenvaihteessa 1993, ei nyt 27-vuotias Tero Ranki ollut ehtinyt kuluttajaikään. Tuore filosofian maisteri tuntee silti salmari-kohun harvinaisen hyvin. Rankin toukokuussa valmistunut pro gradu -työ ”Holhousta vai huolenpitoa?” käsittelee salmiakkikossusta vuosina 1993-1995 suomalaislehdistössä käytyä keskustelua.

– Tutkimuskysymykseni herätti hilpeyttä seminaariryhmässä, maisteri myöntää.

Alun perin mies aikoi pureutua opinnäytteessään vuoden 1969 keskiolutuudistukseen. Koska aihe oli mennyt toiselle, vinkkasi ohjaaja Rankia tarttumaan Salmiakki Koskenkorvaa käsittelevään lehdistödebattiin.

– Innostuin, sillä alkoholihistoria on täynnä erikoisia tapauksia. Salmiakkikossusta käyty jupakka sulautuu aiemman jatkeeksi, mutta tiettävästi mikään muu yksittäinen tuote ei ole ollut samanlainen kiistakapula.

Laivoilta
Alkon hyllylle

Urbaanilegendan mukaan salmarista käy kiittäminen Jari Sillanpäätä, joka ennen tangouraansa laivan baarimikkona työskennellessään äkkäsi miksata viinaa Turkinpippuri-makeisilla. Sillanpään ansiot innovaatiosta eivät ole kiistämättömät, mutta todistettavissa on, että vuoden 1992 aikana salmarishotteja kyseltiin jo baaritiskeillä kautta maan.

– Alko hamusi osingoille muotidrinkistä. Salmiakki Koskenkorva tuli liikkeisiin uudeksi vuodeksi 1993, Ranki kertaa.

Seuraavien kahden kuukauden aikana juomaa myytiin yli miljoona pulloa, mikä ylitti koko vuodeksi arvioidun menekin. Helsingin Salmisaaren tehdas ei pystynyt vastaamaan kysyntään, joten pitkäripaisissa tarjottiin salmiakkikossun sijasta ei oota.

– Menestysresepti oli yksinkertainen: halpa hinta, hyvä maku ja korkea alkoholipitoisuus.

Kaksi vuotta
varastossa

Salmiakkikoskenkorvan suosio ei ollut jakamaton. Juomaa vastusti medianäkyvyyttä saanut ärhäkäs kansanliike. Palstamillimetrejä kartuttivat myös osittain lavastetut jutut, joissa kauhisteltiin karkkiviinan humalluttamia teinejä. Paitsi makealle person nuorison rappeutumista, uhkakuvissa väläyteltiin iäkkäämmän väestön verenpaineongelmaa.

Juomasta ehdittiin tehdä sen ennätyslyhyen myyntikauden aikana peräti kaksi eduskuntakyselyä, ja poliittista vastuunkantajaa peräänkuulutettiin.

– Kirjoittelussa taistelivat alkoholin haitat versus yksilön oikeudet. Yksien mielestä salmiakkikossun vetäminen markkinoilta maaliskuun 1993 alussa oli terveyden edistämistä, toisten mukaan pakkoholhousta.

Puoli miljoonaa pulloa hyllytettiin varastoon. Myynti naapurimaihin ja Kanarian saarille evättiin, koska riskinä oli, että juoma kulkeutuisi takaisin Suomeen.

– Maan liityttyä EU:hun vuonna 1995 ravistellut ja pölyistä pyyhityt pullot palautettiin Alkon hyllyille, mutta Salmiakki Koskenkorvan paluu markkinoille ei enää kiinnostanut suurta yleisöä. Toisaalta hintakin oli noussut.

Asenteet
uusiksi

Vajaan vuoden päivät Salmiakki Koskenkorvaa käsittelevien artikkeleiden parissa viettänyt Tero Ranki ei osaa edelleenkään sanoa, miksi alkoholikysymykset aiheuttavat Suomessa aina julkista rähinää.

– Osalle kansaa jokainen kiristys näyttäytyy yksilönvapauskysymyksenä ja paluuna kohti kieltolain aikaa.

Kaikkia tyydyttävää ratkaisua alkoholipolitiikkaan laudaturin gradustaan napannut Ranki ei usko löytyvän.

– Asennemuutos sen suhteen, ettei viina nousisi aina itseään suuremmaksi asiaksi, olisi paikallaan. Ehkä sitten lainsäädäntöäkin voitaisiin säätää joustavammaksi, hän miettii.

Vaikka Salmiakki Koskenkorva ei lukeudu Rankin omiin lempijuomiin, kumosi tämä graduilun lomassa muutaman paukun tietääkseen mistä puhuu.

Opettajan töistä haaveileva vastavalmistunut suunnittelee juhlistavansa maisterin papereita heinäkuussa.

– Sitten nähdään, mitä skoolataan, hän väistää utelut juhlajuomasta.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.