Pinkki sekasikiö ui sydämiin

Posankka lipui Nauvosta Turkuun keväällä 1999.
Posankka lipui Nauvosta Turkuun keväällä 1999.

Turun Sanomat

PIIA HEIKKINEN

Posankalla on ollut Helsinginkadun varrella aurinkoisiakin päiviä, mutta aina ei ole mennyt hyvin. Kevätlook koki pahan kolauksen vuosia sitten, kun varas vohki Posankan ylioppilaslakin. Syyllistä ei saatu kiinni, mutta ketterä on varas ollut, kun sai lakin alas viiden metrin korkeudelta. Niin ja suuripäinen, jos omaan käyttöön lakin halusi.

– Uutta ylioppilaslakkia ei ole ainakaan vielä hankittu. Ensi talveksi saan sentään entistä ehomman tonttulakin. Itse pidän kuitenkin eniten naturellista tyylistä, kertoo Posankka ystävänsä hotellinjohtaja Mikko Eskelisen avustuksella.

Kiusaamiseltakaan itse perin rauhallisesti käyttäytyvä Posankka ei ole välttynyt. Vaaleanpunaista patsasta on alussa jopa kivitetty ja rapaakin se on päälleen saanut. Tulevat vuorenvalloittajat ovat puolestaan käyttäneet Posankkaa kiipeilyseinänään.

Nyt Posankka ei enää pahasti kohahduta, vaan se on sopeutunut Turkuun ja suurin osa turkulaisista siihen.

– Elämääni on kunnioitettu pääosin ihan hyvin. Halijoita on riittänyt, ja lisäksi olen päässyt moniin yhteispotretteihin. On kyljistäni löydetty piirroksiakin, mutta onneksi vain harvoin, ja nekin rakkaudella tehtyjä, miettii Posankka.

– Pidän paijaamisesta ja viihdyttävistä tarinoista. Hotellinjohtaja pitää myös huolta siisteydestäni tilaamalla minulle pesun vähintään kerran vuodessa. Siihen hommaan tarvitaan nosturiauto, vettä, saippuaa ja harjoja, sanoo Posankka.

Nauvosta Aurajoen
kautta kylpylään

Vuonna 1999 Aurajokea pitkin kylpylähotellin edustalle lipunutta Turun kaupungin ympäristötaidehankkeen 11. teosta on vuosien varrella haukuttu muun muassa vaaleanpunaiseksi hirvitykseksi, mikä sopisi huvipuiston portille, muttei julkiselle paikalle. Onhan geeneihinkin puututtu kutsumalla Posankkaa sekasikiöksi.

Niin, mutta eihän Posankka kohtalolleen mitään voi. Syntyä nyt marsipaanipossun ja kumiankan risteytymänä.

– Olen ylpeä asemastani. Harvat meistä pystyvät herättämään kanssaeläjissä näin paljon tunteita. 99-prosenttisesti tunteet ovat kuitenkin positiivisia. Olen rakas erityisesti lapsille ja saan hymyn jäykimmänkin business-miehen huulille, pohtii Posankka.

Posankan vanhemmista ei ole täyttä varmuutta, mutta syntymäpaikkakuntana voidaan pitää Nauvoa, jossa Posankka sai kuuluisat muotonsa. Pienikasvuiseksi Posankkaa ei voi ainakaan moittia. Korkeutta patsaalta löytyy viisi metriä, pituutta seitsemän ja leveydessäkin piisaa 4,7 metrin verran.

Jonkinasteinen lapsi Posankka on ainakin Bonk-taiteilijana tunnetulle Alvar Gullichsenille, joka seurasi aikoinaan ”jälkeläisensä” matkaa Nauvosta Airiston kautta Aurajokeen.

Lopullisen sijoituspaikkansa pinkki patsas sai toisen pinkin vierestä. Caribiaa ennen vaihtoehtoja heiteltiin ilmaan useampiakin. Teosta kaavailtiin muun muassa Turun satamaan sekä Kupittaan puistoon ankkalammikon ja lasten liikennekaupungin läheisyyteen.

Alastomuus
kauhistuttanut

Jälkeläisiä ei lasikuidusta ja silikaattikomposiitista valmistetun Posankan helmoissa nähdä eikä oikeaa elämänkumppaniakaan ole vielä löytynyt. Tosin, kun Posankka tuotiin aikoinaan Caribian eteen, niin teekkarit keksivät oivan jäynän.

Posankan seuraksi tuotiin muutama ankanpoikanen. Yksi oli väriltään vihreä. Voi vain miettiä, kuka on ollut toinen vanhempi. Pian jäi Posankka taas yksin, kun pikkuiset suunnistivat kohti ankkalampea vai oliko se sittenkin sikalaan päin.

Posankalla on ollut elinvuosiensa aikana myös tyypillisiä ”ankkaperheen” ongelmia. Paljasta pintaa on näkynyt enemmän kuin joidenkin moraali sallii. Kreikkalaiset eurotoimittajat kauhistelivat aikoinaan Posankan paljasta takapuolta. Ihan kuin ei Kreikassa olisi alastomia patsaita. No, eihän toki satunnainen ylioppilas- tai tonttulakki kriittisiä kohtia peitä, mutta kohtuus kuitenkin kuitenkin kaikessa.

Lopulta Posankka on kuitenkin vain patsas eikä mikään ankka tai possu. Eikä eläimilläkään yleensä vaatteita ole...

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.