Rosalien seurassa ei pitkästy

TS/Jane Iltanen<br />Sata vuotta täyttävän Rosalie Ingmanin oman kodin olohuoneen nurkkaus sisältää kaikkea tarpeellista.
TS/Jane Iltanen
Sata vuotta täyttävän Rosalie Ingmanin oman kodin olohuoneen nurkkaus sisältää kaikkea tarpeellista.

SINIKKA ESKOLA

Pieni, hento nainen istuu lempipaikassaan kerrostalokotinsa olohuoneessa Turussa. Rosalie Ingman valmistautuu lauantaisiin satavuotisjuhliinsa, joita vietetään koko viikonloppu. - Perjantai on näemmä miesten päivä, nauraa virkeäsilmäinen päivänsankari silmätessään vieraslistaa ja näiden porrastettuja vierailuaikoja.

Hänen oleskelunurkkaukseensa on hiljattain ilmestynyt lukulaite. Heikentynyt näkö surettaa intohimoista lukijaa. - Lehteä en enää pysty lukemaan ollenkaan, kirjankin kanssa menee aikaa vietävästi. Lukulaite nyt vähän helpottaa. Väittävät, että minulla on huono kuulokin, mutta se on täyttä soopaa, napauttaa Rosalie topakasti.

Taulutelevisio ja isonäppäiminen puhelin ovat lähietäisyydellä. - Televisiota katson vähän, mutta olen urheiluhullu mummo. Voi että tuuletin Aino-Kaisa Saariselle . Pääasia, että ne norjalaiset jäivät taakse, hän hehkuttaa.

Rollaattori, jossa on kori tavaroille, on tuki ja turva, jonka kanssa edelleen yksin asuva Rosalie liikkuu. - Kodinhoitaja käy nykyisin joka päivä katsomassa, olenko sängyssä vai sängyn vieressä, hymähtää pitkään omillaan toimeen tullut rautarouva.

Värikkään elämän viettänyt, Pietarissa syntynyt, karjalaiset sukujuuret omaava Rosalie eli Rossu eli Mude Ingman puhuu vauhtiin päästyään taukoamatta. Puheissa vilahtaa Suomen historian merkkimiehiä, ajankuvaa, elämänmenoa. Huumori värittää sanomaa. Mielitanssi oli wienervalssi, jota pohjalaisosakunnassa pyörähdeltiin.

Muisti pelaa kuin partaveitsi. - Joskus ihan tuskastuu, kun keskustelukumppanit "eivät muista mitään".

Eläinrakas Rosalie tunnustautuu koiraihmiseksi. - Koirasta olisi seuraa, mutta kun en pysty sitä enää ulkoiluttamaan. Kissoja hänellä on ollut hoidossa - niiin kuin se Maurikin, joka vaati yöllisellä vessareissulla pelaamaan jalkapalloa.

Parhaina päivinään Rossulla ja hänen miehellään Ollilla oli kahden lapsen lisäksi 20 undulaattia, 7 koiraa, kilpikonnia, kaksi 200 litran akvaariota ja lukematon määrä muita löytöeläimiä kuten vaikka savottamiesten löytämä pöllönpoikanen.

- Ihana elämä mulla on ollut, nyt vaan on niin yksinäistä. Onneksi Leila Laine tulee pistäytymään, kun tarvitsen jotakin, etupäässä seuraa.

- Mieheni kuolemasta on jo 25 vuotta. Molemmat lapseni asuvat nykyisin onneksi Turussa. Poikani käy kaupassa ja katsoo, että minulla on ruokaa jääkaapissa.

- En ole ruoanlaittoihmisiä, en juuri juo kahviakaan, mutta vettä menee, Rossu naurahtaa. Makeat leivonnaiset eivät miellytä, synttärikakkua hän lupaa kuitenkin maistaa.

Viime kesän kohokohta oli vierailu kesäpaikassa Nummi-Pusulassa. Rosalie on myös maksanut 10 puuta Afrikkaan Vikroria-järven rannalle.

Tätä nykyistä nuorten seurustelua Rosalie katsoo vähän syrjäkarein. - Kun ei ole enää mitään tapoja tai sääntöjä. Hillutaan miten sattuu. Ennen vanhaan ei saanut kävellä edes käsikynkkää ennen kuin oltiin kihloissa. Ja rinnakkain kävellessä miehen piti olla ajoradan puolella, muistelee Rosalie.

Tavaralahjoja ei Rosalie Ingman katso tarvitsevansa, mutta koska eläimet ovat aina olleet hänen sydäntään lähellä, hän toivoo mahdolliset huomionosoitukset esimerkiksi Turun eläinsuojeluyhdistys ry:n tilille TOP 571161-2110602.

TS/Jane Iltanen<br />- Minulla on ollut ihana ja kokemuksista rikas elämä, toteaa Rosalie Ingman.
TS/Jane Iltanen
- Minulla on ollut ihana ja kokemuksista rikas elämä, toteaa Rosalie Ingman.