Viihde

Kurkistus vanhaan kieleen

TS/Ante Johansson
TS/Ante Johansson

SARI MIETTUNEN

Vanhaan kirjasuomeen voi nyt tutustua verkossa. Nettiin avattu Virtuaalinen vanha kirjasuomi -palvelu paljastaa, miten ja mistä suomalaiset kirjoittivat satoja vuosia sitten.

Palveluun on koottu tekstinäytteitä 1500- ja 1600-luvuilta. Luettavissa on esimerkiksi Mikael Agricolan ja hänen aikalaistensa kirjoituksia, uskonnollista proosaa, lakikieltä ja lyriikkaa. Esillä on sekä vanhoja autenttisia fraktuurasivuja että nykyisen äänneasun mukaisia kirjoituksia. Vanhojen sanojen kohdalla olevista linkeistä avautuu selitys sanaan.

Sivustolta selviää esimerkiksi, että kummaiset olivat kummeja, kasteen todistajia. Kasvaminen ihanalla iällä merkitsi yksinkertaisesti vanhenemista.

Nykylukija ymmärtää vanhan ajan verbit yleensä väärin. Tekemiset kun oli tapana ilmoittaa varsin pitkin sanoin. Alleantaa tarkoitti alistamista ja päällepanna määräämistä. Ulosantaminen oli julkaisemista, tykösanominen ilmoittamista ja ylöslyöminen pystyttämistä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hyvä Herra Vapaasyntyinen

Maat ja paikkakunnat oli nekin nimetty hieman erilaisesti. Careli tarkotti Karjalaa, Grekinmaa Kreikkaa, Tanmarcki Tanskaa, Kesoi Tallinnaa ja Romi Roomaa.

Asiakirjat ovat väärällään nykyisin erikoisia ammatteja ja tituluksia (titteleitä). Kaikki toki tuntevat adelin (aatelismies), borg(h)arin (porvari), bövelin (pyöväli) ja ewangelisterin (evankelista). Tuntemattomampia ammatteja ovat sen sijaan churförsti (vaaliruhtinas), perindöförstinna (perintöruhtinatar) ja psalmista (psalminkirjoittaja).

Usein eteen lisättiin vielä ylimääräinen kunnioitusta osoittava titteli: Herra, Rouva, Suurisyntyinen, Vapaasyntyinen, Teidän Kreivillinen Armonne.

Useille asioille ei vielä ollut suomenkielistä vastinetta ollenkaan. Draki tarkoitti lohikäärmettä, familia perhettä, medikamentti lääkettä. Sanojen eteen saatettiin heittää ylimääräinen ässä: skoulu (koulu), skyti (kyyti), speili (peili) ja stalli (talli). Elukoita slahdattiin (lahdattiin) ja tuomittuja steilattiin (teilattiin).

Eloa jocapäiwäises tappeluxes

Hauskaa on myös lukea vanhan lakikielen kiemuroita - ja etenkin lakien sisältöjä. Kuningas Kristoferin maanlain varkaankaaren 1. luku 1600-luvulta kertoo, että "Paras asia, joka talonpojalla on taloudessaan, on hänen laillinen vaimonsa. Joka hänet talonpojalta varastaa, on pahin ja suurin varas."

Aateliston ylellistä pukeutumista koskeva asetus elokuulta 1664 on kiintoisaa luettavaa. Ongelmana on "Ylpeys coreudesa ia prameudesa muutamitten Säätyin Personain tykönä". "Sijwottomutten poispoistamisest" säädetään esimerkiksi ettei vaatteiden päällä saa olla kultaa ja hopeaa, silkkinyöriä ja muita ylenpalttisia liinavaatteita. Niskoittelijaa seuraa sakko tai pakollinen lahjoitus hospitaalille.

Aatelisto tuntui kaipaavan enemmänkin erityisasetuksia, sillä samalla kertaa annettiin myös Aateliston ylellisiä juhlatilaisuuksia koskeva asetus. Toista ääripäätä edustivat köyhien lait, kuten Kerjäläisiä, köyhiä, kulkureita ja laiskureita koskeva asetus. Siinä mainitaan esimerkiksi "ne pahanelkiset Laiscat", jotka kerjäävät "ilman ruumiin heikkoutta ja virhettä".

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Perhesuhteisiinkin lait puuttuivat. Avioliitosta saattoi erota, jos tuli "Wiha, Waino ja Mielencarwaus Awioparin wälillä". Silloin ei tosin enää saanut osallistua ehtoolliselle, joka oli tuona aikana kamala rangaistus. Monen ei auttanutkaan muu kuin elää "jocapäiwäises tappeluxes, rijdas ja toras".

Kohteliaalle puheelle omistettiin omia oppaita. Keskusteluopas vuodelta 1644 neuvoo kohteliaan juttelun saloihin esimerkkilausein:

- Hyvää päivää.

- Jumalan olkoon kiitos.

- Minä toivotan sinulle hyvää päivää.

- Senkaltaist minäkin sinulle toivotan.

- Käyköön sinulle hyvin tänäpäivänä.

- Älköön sinullenkaan käykö pahoin.

Ei wäriä sasupäihin

Vanhan ajan käytöstapojakin nettipalvelu valottaa. Erasmus Rotterdamilaisen tapakirja käännettiin suomeksi 1670. Cullainen Kiria, Nuorucaisten Tapain sijwollisudest antaa käytännön ohjeita ulkonäöstä alkaen. Esimerkiksi nuorukaisen "Otzan pitä oleman iloinen ja tasainen, yhden hywän oman tunnon ja wapaan luonnon osottawainen".

Silmien ilmeelle oli oma ohjeensa: "Silmälaudat pitä oleman ulos sysätyt, eij cocon rypistetyt, joca on julmuden mercki: eij corkialle nostetut, joca on Ylpeyden: eij Silmäin pälle painetut, joca on pahaa ajattelewaisten". Myös oikea niskan asento oli tärkeä: "Niscan eij pidä oikialle eikä wasemmalle puolelle callistuman".

Naisista käytöksen kirja ei puhu mitään, mutta sasupäiden eli poskipäiden maalauskielto koskenee heitä. "Sasupäät malatcon luonollinen ja wilpitöin". Pois siis "wärä (Falski) eli päälle siwuttu Färi". "Pään kauneudesta" muistuttaa lisäksi, että "Saiwarten ja Täiden riettaus pitä pois oleman".

Hampaita ei kaivella puhtaaksi veitsellä tai sormella, vaan "Hammas Puicon Kärjellä, eli pienillä Luilla, Canain Sääristä uloswedetyillä."

Kuorsaamisesta opas kertoo seuraavaa: "Sijwoitoin on jongun Änen cansa hengittä Sieramillansa", sillä se on "Wihan mercki". Kuorsaus suodaan kuitenkin "Rascas-Rindaisille, joilla on lyhyt Hengen weto".

Oksentaa voi, kunhan asiaan ei liity alkoholia: "Coscas tahdot ylenanda, nijn mene wähän taamma: Sillä ylen anda eij ole häpiä, waan saatta idzelens ylänannon juomisesta, on ruma."

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaikki säännöt eivät nykyihmiselle aukea ollenkaan, esimerkiksi kehotus laittaa otsalle valahtaneet hiukset takaisin taakse oikealla kädellä. "Lykätä wasemalla kädellä, eij ole caunis: jacaa oikialla kädellä, on siweembi."

Ja muistakaa: "Nostella lapaluitans on laiscuden mercki".

Vanhaa kirjasuomea verkossa: www.vvks.info.