ELINA MALKAMÄKI
Itseoppinut tiedemies, totuuden etsijä, ikuinen pohdiskelija ja siinä sivussa vielä pienviljelijäkin. "Paimion viisaana" tunnetulla August Pyölniitulla (1887-1979) oli monta rautaa tulessa.
- Aku oli erikoinen persoona, mutta hyvällä tavalla. Ei mikään kylähullu, kuvaili Pyölniittu-museon hoitaja Johanna Lehto-Vahtera miestä, jonka nimikkopäivää vietettiin Paimiossa sunnuntaina.
Paikallista kyläoriginellia muisteltiin tämän entisessä kotitalossa Maljamäessä, missä tämä eli siskojensa Idan ja Olgan kanssa kolmistaan vanhuuteensa asti 1970-luvun alkuun. Arjen roolit Pyölniitun tuvassa olivat selvät: Aku käytti kaiken maanviljelyltä irtoavan aikansa henkisiin harrastuksiin, lukemiseen, elämän pohtimiseen, keksimiseen ja kirjoittamiseen. Siskot pitivät huushollin kunnossa ja veljensä ravittuna ja puhtaissa vaatteissa.
Maamies tähysi taivaalle
Viljelijänä oleminen oli Lehto-Vahteran mukaan Akulle tuskaa. Hän harrasti matematiikkaa ja tähtitiedettä, laski alkulukuja ja planeettojen etäisyyksiä.
- Hän teki lukuisia luonnoksia erilaisista keksinnöistä, mutta ne kaikki jäivät yritelmiksi, Lehto-Vahtera kertoo.
Ja kuten keksijät maailmansivu ovat tehneet, myös Pyölniittu kehitteli eräänlaisen ikiliikkujan, Neonturpiinin. Patenttia hän ei sille kuitenkaan saanut.
Rahansa Aku pisti kirjoihin, joiden innoittamana hän kirjoitti omia tekstejään.
Kirjoitelmia kertyi tuhansia liuskoja. Päiväkirjaa hän kirjoitti säännöllisesti yli 60 vuotta.
- Siihen hän kirjoitti lähinnä omasta sisäisestä maailmastaan, ei niinkään arjesta. Siskoja päiväkirjoissa ei juuri mainita, Lehto-Vahtera sanoo. Heidän elämästään tiedetäänkin vain vähän.
- Ida toimi vuosikymmeniä pyhäkoulunopettajana, Olga oli enemmän kiinni kodissa, Lehto-Vahtera kuvailee.
Museo kuin koti
Museona toimiva kaksitupainen mökki on säilytetty sellaisena, kuin se sisarusten jäljiltä jäi: Remington vartoo kirjoittajaa porstuakamarin pöydällä ja sisarten vaatekaapissa pumpulimekot odottavat pukijaansa. Kamareista löytyy esineistöä 1800-luvulta 1970-luvulle saakka.
Lehto-Vahteran mukaan paikka on haluttu säilyttää enemmän kotina kuin näyttelyllisenä kokonaisuutena.
- Esineitä ei ole konservoitu, ne ovat paikoilla, missä niitä on oikeasti käytetty.
Samaa kotoisaa tunnelmaa henki sunnuntain tilaisuuskin, silllä moni tunsi Pyölniitun sisarukset henkilökohtaisesti, ainakin syrjäänvetäytyväksi mutta lempeäksi luonnehditun Akun.
- Hän oli piiloviisas. Vaatimaton, mutta hänestä näki, ettei hän ollut tavallinen pulliainen, mietti Olli Mäentaka , joka tutustui Akuun työskennellessään maataloustarvikkeita myyvän liikkeen palveluksessa.
- Toisin kuin monia muita, häntä ei tarvinnut koskaan valistaa ostoksissa, hän tiesi mitä tarvitsi, Mäentaka sanoi.
Hänelle on jäänyt mieleen sekin, kuinka pienviljelijä halusi säästää talonsa lämmityksessä.
- Akulla oli paljon metsää, mutta hän ei koskaan raaskinut polttaa muuta kuin risuja.
