Viihde

Kodinomainen tukikohta matkan varrella

TS/Timo Jakonen<br />Hulvattomilla rekkamiehillä on hulvattomat jutut. Keskusteluringissä Teemu Rikkinen (vas.), Jarmo Aalto ja Martin Lifländer.
TS/Timo Jakonen
Hulvattomilla rekkamiehillä on hulvattomat jutut. Keskusteluringissä Teemu Rikkinen (vas.), Jarmo Aalto ja Martin Lifländer.

LIISA AALTO

Mikä on avoinna aamusta iltaan? Siellä voi pestä pyykkiä, saunoa, ravita ruumiinsa ja sielunsa tai katsella televisiota? Ei, ei kapakka, eikä koti, vaan merimieskirkko, jonka asiakaskunta koostuu tänä päivänä pääasiassa rekkakuskeista.

Turun Merimieskirkko sijaitsee Suikkilantien varressa rekkaparkin ja palloilukentän välissä. Se on se ulkoapäin hiukan hassun näköinen rakennus, jonka käyttötarkoitusta ei ihan heti arvaisi, ellei päätyseinään olisi kiinnitetty asiasta kertovaa kylttiä ja logoa.

- Logo ja kirkko sanana ovat kunnioitusta herättäviä, tuli sitten mistä päin maailmaa tahansa. Mutta ikävä kyllä on niitäkin, jotka nimenomaan sen takia eivät tänne tule, harmittelee johtava merimiespastori Sasa Lehtinen.

Kirkosta paikka onkin kaukana. Sisältäpäin kaikkien tien päällä kulkijoiden turvasatama on viihtyisä ja kodinomainen. Mikään muu ei muistuta ulospäin suoranaisesti hengen ravinnosta kuin Lehtisen kaulassa olevat liperit sekä veneen keulan muotoinen pieni alttari.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sen sijaan ruumiin ravinnosta pitävät huolen keittiössä sekä kahvilassa työskentelevät emäntä-satamakuraattori Arja Suvanto ja keittiöapulainen Irja Numminen . Henkilökuntaan kuuluu myös satamakuraattori Rauni Suopys.

Kotitekoista ruokaa saa lounasaikaan, mutta annoksia lämmitetään nälkäisille aina iltakymmeneen asti.

- Paljon meillä käy myös lähiympäristöstä porukkaa syömässä ja kahvilla. Tänne ovat kaikki tervetulleita, toivottelee Suvanto.

Toisia koetellaan enemmän

Yläkerran saunasta tupsahtaa ykskaks tupaan löylynpunakka ja iloisen oloinen rekkakuski, joka kertoo tulevansa Pohjanmaalta.

Koskelan Pertiksi haukkuvat. Piipahdan joskus tässä kahvilla ja saunassa, en kovin usein. Ystävällinen henkilökunta ja saunassa makoisat löylyt. Lähden vielä tänään ajamaan Tampereelle päin.

Koskela kertoo olevansa yksinäinen hyypiö, joten rekkakuskin hommat ja alituinen reissaaminen sopivat hänelle hyvin.

- Menetin kaiken 1990-luvun lopulla. Ensin paloi talo ja sitten kuoli vaimo. Sen jälkeen lähdin tälle alalle. Toisia vissiin koetellaan enemmän kuin toisia, hän toteaa mietteliäästi ja siemaisee kahvia palan painikkeeksi.

Ja pala nousee kuunnellessa itsellekin väkisin kurkkuun.

Suomen Merimieskirkko ry palvelee kaikkia liikkuvia ihmisiä ja ulkosuomalaisia. Se toimii ikään kuin tukikohtana matkan varrella.

Nykyisin suurin osa asiakkaista on rekkakuskeja.

Jutustelua vai sielunhoitoa?

- Kenellekään ei tuputeta uskontoa. Usein mietinkin, missä se sielunhoidon ja muun keskustelun raja kulkee, kun juttelen asiakkaiden kanssa. Ehkä kaikki jutustelu on tietyllä tapaa sielunhoitoa, pohtii Lehtinen, jonka työ painottuu iltoihin.

- Ehkä se on niin, että kun pappi puhuu, hän antaa sielunhoitoa ja minä vain jutustelen niitä näitä, Suvanto naurahtaa.

Merimieskirkon terassilla istuu kolme maailmaa nähneen tuntuista rekkakuskia kahvilla. Kuskeista yksi, isäntämies Jarmo Aalto , asuu Turussa. Teemu Rikkinen on Ruokolahden leijonapitäjästä ja Martin Lifländer Imatralta.

Aallolla, joka kuuluu merimieskirkon vakioasiakkisiin, olisi paljonkin sanottavaa muun muassa polttoaineen hinnan noususta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Kipuraja on ylitetty. Onneksi osa hinnasta saadaan sentään kompensoitua polttoainelisänä.

Lifländer osoittautuu varsinaiseksi tarinaniskijäksi, Imatran puhuvaksi lahjaksi maailmalle.

- Venäjällä olen käynyt tasan kolme kertaa. Ensimmäisen, toisen ja viimeisen kerran, mies heittää.

Se onkin häneltä suurin piirtein ainut kommentti, joka kestää painomustetta.

Turun Merimieskirkko, Suikkilantie 2, Turku, avoinna arkisin klo 9-22. Lounas klo 11-13. Auki myös lauantaisin klo 11-15.

TS/Timo Jakonen<br />- Joskus mietin, että missä sielunhoidon ja tavallisen keskustelun raja kulkee. Kai se jutustelu on eräänlaista sielunhoitoa, johtava merimiespastori Sasa Lehtinen pohtii.
TS/Timo Jakonen
- Joskus mietin, että missä sielunhoidon ja tavallisen keskustelun raja kulkee. Kai se jutustelu on eräänlaista sielunhoitoa, johtava merimiespastori Sasa Lehtinen pohtii.
TS/Timo Jakonen<br />Ainut asia, joka äkkiseltään muistuttaa hengellisyydestä, on veneen keulan muotoinen pikkuinen alttari.
TS/Timo Jakonen
Ainut asia, joka äkkiseltään muistuttaa hengellisyydestä, on veneen keulan muotoinen pikkuinen alttari.
TS/Timo Jakonen<br />Pohjanmaalla asuva Pertti Koskinen piipahti merimieskirkon saunassa ja sen jälkeen maistui kahvit. - Mukava paikka. Nyt on hyvä lähteä jatkamaan matkaa, kun on puhdas. Kassan takana seisoo Arja Suvanto.
TS/Timo Jakonen
Pohjanmaalla asuva Pertti Koskinen piipahti merimieskirkon saunassa ja sen jälkeen maistui kahvit. - Mukava paikka. Nyt on hyvä lähteä jatkamaan matkaa, kun on puhdas. Kassan takana seisoo Arja Suvanto.
TS/Timo Jakonen<br />Merimieskirkon logo suojaa monelta pahalta. Asiakkaat käyttäytyvät pääasiassa fiksusti.
TS/Timo Jakonen
Merimieskirkon logo suojaa monelta pahalta. Asiakkaat käyttäytyvät pääasiassa fiksusti.