Viihde

60 vuotta huomenna: Skiftesvikin romaanit
nousevat merestä

TS/Compic/Pekka Fali<br />- En minä näistä hommista koskaan eläkkeelle jää, kirjailija Joni Skiftesvik sanoo.
TS/Compic/Pekka Fali
- En minä näistä hommista koskaan eläkkeelle jää, kirjailija Joni Skiftesvik sanoo.

Oulu (STT)

Jos kirjailija Joni Skiftesvik saisi päättää, hän eläisi 1870-luvulla. Oulu eli menestyksen ja yltäkylläisyyden vuosia. Maailman muotivirtaukset saapuivat kaupunkiin komeiden purjelaivojen matkatuliaisina. Italialaiset laatuviinit kirvoittivat kauppahuoneissa istuvien laivanvarustajien ja tervaporvareiden kielenkantoja.

- Todennäköisesti työskentelisin merivedellä rokotettuna jonkin purjelaivan perämiehenä ja elämäni olisi hyvin värikästä. Olihan Oulu tuohon aikaan varsin kansainvälinen paikka. Yhteydet meren ylitse pelasivat, ja oululaisten purjelaivat selasivat aina Intiaa ja Kiinaa myöten, Skiftesvik kertoo.

Toisaalta 1870-luvulla elävän perämiehen arjen murheet ja ilot eivät juurikaan nykyelämästä poikkeaisi. Perämies-Skiftesvik kantaisi huolta lasten koulutuksesta ja menestyksestä sekä työpaikkansa säilymisestä.

- Laivanvarustus oli suhdanneherkkää ja kovasti kilpailtua. Krimin sota vuonna 1854 hävitti Oulun komean kauppalaivaston ja kauppahuoneet kutistuivat. Edessä oli uuden laivaston rakentaminen, ja siinä myös onnistuttiin, Skiftesvik tuumaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjailija-Skiftesvik elää perämiehen elämää kirjoissaan. Perämeren rannoilla elävät luotsit, ahtaajat, kalastajat, merimiesten vaimot ja lapset ovat tuttuja hahmoja hänen tuotannossaan.

- Moni lukija kokee itse eläneensä samanlaisia asioita kuin kirjojeni hahmot. Kaikki henkilöt ovat kuitenkin mielikuvituksen tuotetta. En itsekään pysty erottelemaan asioita, joista henkilöt rakentuvat, kirjailija pohtii.

Skiftesvikillä on kuitenkin rakkaimpansa. He marssivat työhuoneeseen, vaikka miten hän olisi päättänyt: tähän romaaniin tai novelliin te ette tule. Menee vain hetki, ja kirjailija huomaa tekevänsä yhteistä matkaa pirtukuningas Soini Holapan tai luotsi Alus Kurtin kanssa.

- Samojen henkilöiden ammentaminen uudestaan ei ole pahasta. Pahin pelko on toisto. Se, että kirjoittaa uudelleen kohtauksen, jonka olen kertonut jo aiemmin. Kun tällainen tunne iskee, silloin ei auta kuin selata kirjoja ja tarkistaa tilanne.

60 vuotta täyttävä Skiftesvik iloitsee siitä, että hänen kirjansa elävät yhä. Useista teoksista on tänä vuonna otettu uusintapainokset. Yksi niistä on Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja. Esikoisteos ilmestyi vuonna 1983 ja palkittiin J.H.Erkon palkinnolla.

Heinäkuussa 2008 Skiftesvik katselee Perämerelle Oulun Torinrannassa. Kirjailijan tummanpuhuva olemus on jylhä. Nostalgiaan taipuvaisena hän tuntee seudun, sen asukkaat ja lähihistorian. Juuret ovat syvällä pohjoispohjalaisessa karussa luonnossa.

- Ei kirjailijan tarvitse asua kustantajan kanssa samalla paikkakunnalla eikä viihtyä kirjallisuuspiirien kekkereillä, hän sanoo.

25 vuoden aikana Skiftesvik on kirjoittanut kymmeniä romaaneja, novelleja, kuunnelmia, näytelmiä ja tv- sekä elokuvakäsikirjoituksia. Uutta tekstiä on tulossa.

- En minä näistä hommista koskaan eläkkeelle jää, kirjailija sanoo ja hymyilee. Kasvoille nousevat hymykuopat. Jylhyys on tipotiessään.

60-vuotispäivänään Skiftesvikillä ei ole juhlaa eikä vastaanottoa.

MINNA AKIMO