JONNA LANKINEN
- Isukki, isukki! Katso tätä isukki, huuteli posetiivari Alfred lähettäessään kymmenittäin kirkasvärisiä saippuakuplia Uudenkaupungin taivaalle.
Herra Alfredin mukaan lapset riemuitsevat saippuakuplista, mutta yllättävän usein isukitkin villiintyvät.
- Hyvä meininki näissä kuplissa. Tuosta laitteesta niitä tulee vaan, ei tarvitse itse puhaltaa. Näkyy olevan melko tekninen vekotin joka pitää ääntä ja vinkuu, todisti yksi kiinnostunut isukki, lokalahtelainen Margus Heilä .
Uudenkaupungin Leijonapuistossa jo kolmatta kertaa järjestetyt Pelle- ja nukkepäivät keräsivät viikonlopun aikana paikalle tuottaja Kerttu Aaltosen mukaan tuhansia kävijöitä. Leikkipuistoon oli kutsuttu yli kaksikymmentä esiintyjää: kymmenkunta pelleä ympäri maata sekä nukketeatterilaisia, posetiivareita ja muita taiteilijoita.
Suuri olumppiahiihto
Saippuakuplien takaisella nurmikolla kävi vilske ja viimeinen lähtölaskenta.
- Valmiina, paikoillanne, ei vielä...Eikun valmiina, paikoillanne, tauko... Eikun...
Näin jankattiin kerta toisensa jälkeen Onni-Pellen Olumppialaisissa, joissa yritettiin aloittaa suurta nurmimurtohiihtokisaa. Kolme osallistujapelleä seisoi uskollisesti lähtöviivalla, etenkin silloin kun eivät ottaneet varaslähtöjä, ja lapsia kikatutti.
Vaikka punanenien jaloissa olleet suuret pellekengät oli teipattu jeesusteipillä suksien ympäri, ei pikkuhavereilta vältytty. Kisan maalisuoralla Onni-Pelle työnsi puisiin sauvoihin vauhtia koko ruhollaan ja kräts! Maassa umpisolmussa makaavien pellejen sauvoista oli jäljellä vain hileet ja kauemmas lentäneet säpäleet.
Tahaton loppuratkaisu nauratti vanhempiakin, jotka olivat toistaiseksi antaneet lasten riemun hymyilyttää hieman hillitymmin.
Kakkamakkarapallo
Auringon paistaessa pellet pistivät parastaan. Puiston kulmissa vitsailtiin, heilutettiin nenäliinoja ja väännettiin ilmapalloja tiuhaan tahtiin. Lähes jokaisella lapsella oli kainalossaan ilmapallosta taiteltu sydän, koira, miekka tai kukka. Joistain lopputuloksista ei silti saanut selvää.
- Tuo näyttää ihan kakkamakkaralta, kuiskasi Noita Sirppis aikuisille ja sai heidätkin hymyilemään.
Mutta annetaanpa lasten kertoa, mikä pellepäivillä on ollut kaikkein kivointa. Kenties Onni-Pellen hauskat tarinat tai Suomen vanhimman Lenni-Pellen leppoisa läpänheitto?
- Pomppulinna, totesi liki nelivuotias Iida Sivonen.
- Paitsi että ton tytön kanssa tuolla mä en haluu leikkii, kun se kerran sanoi, etten mä saa leikkii sen kaa, hän jatkoi.
- Liukumäet, mutta mä en osaa laskea vielä yksin ja isä ei uskalla, harmitteli nelivuotias Jenna Poutiainen.
- Se että päästiin kiipeilemään, totesi kohta nelivuotias Inka Huhtanen ja osoitti leikkipuiston kiinteää telinettä.
- Kaikki on ihan kivaa, mutta hattaran haluan vielä, mainitsi kahdeksanvuotias Jesse Varjonen .
Yksinkertaiset asiat ovat siis parhaimpia. Sen todistivat nämäkin lapset, juuri ennenkuin juoksivat kiljuen Justus-Pellen perään vaatimaan mitä moninaisimpia taikatemppuja.
