SATU VIRTANEN
Kesä, loma ja sadesää - siinäpä epämieluisa kolminaisuus. Suvi mökkireissuineen, festareineen ja juhlineen kääntää yhden jos toisenkin huomion vallitsevaan säähän. Tähyillään taivaalle ja tarkkaillaan loputtomasti säätiedotteita: Sataako? Ei kai ala sataa? Loppuuhan sade pian? Entisaikaan näihin kysymyksiin tiedettiin vastaukset ennalta - tai ainakin luultiin tiedettävän.
- Sääuskomuksia oli vaikka minkälaisia vielä muinaisessa Suomessa ja vielä 1950-luvullakin. Ne liittyivät kalenterivuoden merkkipäiviin, yleisiin säähuomioihin, kuten tuulen- ja ilmansuuntiin sekä eläimiin, kertoo Mervi Tiensuu-Tsiopoulos , jonka uunituore gradu avaa varsinaissuomalaisten sääuskomusten piirteitä, alueellisuutta ja luotettavuutta.
"Tule sare ku kana kyni"
Aikoinaan sääuskomukset kulkivat suusta suuhun, ja niiden pohjalta päätelmiään yrittivät tehdä etenkin maanviljelijät, joiden sadon runsaus riippui pitkälti vallitsevasta säästä.
Kun nykyään taivaalle tähyillään erityisesti kesän koittaessa, entisaikana kelin tarkkailun huippuaikaa oli alkukevät.
- Kesällä työn touhussa ihmisillä ei ollut aikaa pohtia säätä samassa määrin kuin keväällä, jolloin povailtiin tulevan kasvukauden satoa, selvittää Tiensuu-Tsiopoulos.
Jotain yhteistäkin silti löytyy nykyisyyden ja menneen väliltä. Sade, sen mahdollinen tuleminen ja tulemattomuus mietitytti ihmisiä myös sääuskomusten aikaan. Suuri osa Tiensuu-Tsiopouloksenkin käsiinsä saamista uskomuksista liittyi juuri sateeseen. Yksi jos toinenkin ennusmerkki povasi vettä taivaalta: "Tule sare ku kana kyni", "Tule sare ku koira syö ruoho", "Tule sare kosk hevosen paska haise", "Tule sare kosk lure kävele pööräl".
- Sateen väärää ajankohtaa varmasti pelättiin, ja toisaalta myös kuivuutta. Eläimiä ja luontoa tarkkailemalla pyrittiin ennustamaan tulevaa säätä. Kautta aikojenhan ihmiset ovat yrittäneet päätellä, mitä taivaalta on luvassa.
Jaakko jäähdyttää järven
Eläimiin liittyvät uskomukset kuitenkin osoittautuivat vain arvauksen veroisiksi Tiensuu-Tsiopouloksen tutkiessa asiaa. Eläimet kun eivät ennusta, eikä niiden käytöksestä siis voi säätä päätellä. Epäluotettaviksi voisi luokitella myös suuren osan muista uskomuksista, joskin moni niistä on turhan tulkinnanvarainen, kuten "Kun taivas on variksen harmaa, tulee sade" - sade ehkä tulee, mutta millainen ja milloin? Pari luotettavaakin uskomusta kuitenkin löytyi, kuten vanha tuttu "Jaakko heittää kylmän kiven järveen".
- Järvien pintavesien lämpötilat todella laskevat Jaakon päivän jälkeen. Uskomuksen luotettavuudesta saattaakin johtua, että sitä käytetään edelleenkin runsaasti.
Muitakin sääuskomuksia voi kuulla viljeltävän arkikielessä vielä nykypäivänäkin, erityisesti vanhempien ihmisten suusta. Arvailujen varaan kuitenkin jää, luottavatko sanailijat uskomuksiin todella vai onko kyse vain ilmoille lausutuista sanaparsista.
Ovatko aikoinaan suusta suuhun kulkeneet sääuskomukset nykyisen meteorologian rinnalla kuoleva kansanperinne?
- Luultavasti. Tosin saattaapa joku uskoa isoäitinsä sääsanailuun ajatellen, että kyllä mummo tietää, naurahtaa Mervi Tiensuu-Tsiopoulos.
