70 vuotta huomenna: Sydämen palo vei soittajan tielle

TS/Päivi Palm<br />Esa Pethman ei ole koskaan katunut ammatinvalintaansa. Sisäinen palo ajoi soittamaan.
TS/Päivi Palm
Esa Pethman ei ole koskaan katunut ammatinvalintaansa. Sisäinen palo ajoi soittamaan.

Turun Sanomat, Pertteli

Esa Pethmanin ei tarvinnut pohtia, minkä ammatin hän itselleen valitsisi. Soittamisen pakko saneli nuotit nuoren miehen elämään, joten vaihtoehtoja ei ollut. Sama vimma ajoi vuotta nuorempaa Anssi -veljeä.

Niinpä Pethmanin pojat lähtivät 1950-luvun alkuvuosina Kuusankoskelta etsimään leipäänsä soittajina. Anssi soitti rumpuja, Esan intohimo oli saksofoni, myöhemmin kuvioihin tuli myös huilu.

Esa oli myös jo löytänyt suuren idolinsa Charlie Parkerin .

- Toista Parkeria ei tule. Hän oli saksofonistina ainutlaatuinen, tunteellinen ja raju. Täysin uudenlainen soittaja, sanoo Esa Pethman.

1960-luvulla Pethmanin veljekset olivat jo kotiutuneet Helsinkiin, kuumimman viihdemusiikin ja moderneimman jazzin ytimiin.

Eikä Esa Pethmanin ole tarvinnut ratkaisuaan katua. Hän on saanut toteuttaa omaa paloaan aikansa parhaissa orkestereissa ja taitavimpien laulajien kanssa. Suomalaissaksofonia on kuultu myös eurooppalaisilla estradeilla.

Viime vuonna yllätti aivoinfarkti. Mies heräsi aamulla katastrofiin, kun puhekyky oli täysin sekaisin ja keikallekin olisi pitänyt illalla lähteä. Nopean hoidon ansiosta liuotushoito tehosi ja puheterapiakin onnistui.

Aivoinfarkti vei myös soittotaidon: sormet eivät toimineet, puhallus oli kateissa.

- Harjoituksella asia saatiin hallintaan, mutta soittaminen ei palaudu enää koskaan ennalleen. Aika lähelle kuitenkin, sanoo Esa Pethman tyynesti.

Silti hän soittaa edelleen, käy keikoilla Helsingissä, Turussa, joskus Salossakin.

Syntymäpäiviä juhlitaan Helsingissä Aleksanterin teatterin iltakonsertissa. Maestrokin aikoo kaivaa esiin ainakin huilunsa.

Pääkaupungissa soittaja kuitenkin käy enää poikkeamassa. Jo kymmenkunta vuotta sitten Pethmanin muuttivat Pertteliin, ykköstien varteen. Pieni omakotitalo on liikenteen huminasta huolimatta rauhallinen, leppoisat koiratkaan eivät autoille korviaan lotkauta.

Esa Pethman muistelee haikeana Radion Tanssiorkesteria, jossa hän soitti kymmenisen vuotta. Siihen aikaan Yleisradiolla oli varaa panostaa laatuviihteeseen, nyt ei synny oikein minkäänlaista orkesteria.

- Ennen musiikki oli monipuolista, valinnan mahdollisuuksia oli paljon. Nyt on vain sitä saakelin rokkia joka paikassa.

Esa Pethmania pidetään suomalaisen jazzin kärkihahmona. Mies on kuitenkin tehnyt pitkän uran myös iskelmämusiikissa. Hän muistelee soittaneensa esimerkiksi sellaisten armoitettujen taitajien kuin Laila Kinnusen ja Carolan kanssa.

Nämä naiset olivat hänen mielestään luotuja laulamaan. Heilläkään ei ollut valinnanvaraa, koska musiikin palo pakotti.

PÄIVI PALM

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.