70 vuotta huomenna: Pohjalainen toisinajattelija
haluaa pitää kiinni totuudesta

TS/<br />Historioitsijana Heikki Ylikangas aikoo jatkaa toden puhumista.
TS/
Historioitsijana Heikki Ylikangas aikoo jatkaa toden puhumista.

Helsinki (STT)

Historian professori Heikki Ylikangas kantaa muassaan useita ominaisuuksia: laaja-alaista toimeliaisuutta, rohkeaa päättelykykyä, jopa uhkarohkeaa suorapuheisuutta. Ja hänen lähes jokaista uutta tutkimustaan seuraa julkisen polemiikin laahus.

Kohuttuja kirjoja on riittänyt: Nuijasota, Käännekohdat Suomen historiassa, Tie Tampereelle, Tulkintani talvisodasta, Romahtaako rintama...

Tutkija on järjestään uppoutunut suuriin, kansallisesti herkkiin aihepiireihin.

Ylikankaan mielestä historioitsijan ammatti velvoittaa palvelemaan kansakunnan parasta. Hän lisää, että menneisyyden varjot ja katveetkin pitää tutkia rehellisesti.

- Yhteiskunta on palkannut historiantutkijan kertomaan totuuden ja olemaan lahjomaton, hän perustelee.

Esikuvakseen hän nimeää saksalaisten historioitsijoiden tiukan otteen, jolla he ovat tarttuneet oman maansa vaikeaan menneisyyteen.

- Olen asunut pari vuotta tutkijana Saksassa ja olen halunnut soveltaa heidän tinkimättömyyttään Suomen historian tutkimiseen.

Hän kuvaa omien töidensä nostamia kiistoja:

- Ensi kerran tunsin vahvan julkisen paineen Nuijasota-kirjani ilmestyttyä vuonna 1977. Ensiksi vyöryy negatiivinen aalto, ja sen mentyä yli tulevat positiiviset palautteet hitaammin. Kaava on aina toistunut.

Sisällissotaa tutkinut Tie Tampereelle -kirja kirvoitti raainta kohtelua juuri Ylikankaan synnyinseudulla Pohjanmaalla.

Hyökkäystä kesti kolmisen vuotta, ja hänen välinsä maakunnan moniin tahoihin rikkoutuivat, mutta nykyään on tilanne jo rauhoittunut.

Toisaalta hän sai samasta teoksesta Tieto-Finlandian.

Ylikangas sanoo, että hänellä on hyvät menetelmät ottaa vastaan kielteisiäkin kritiikkejä.

- Soitan pianoa tai haitaria, saatan vähän vaimolle asiasta manailla tai lähden katsomaan lastenlapsiani. Tietysti vastineet teen tärkeimpiin paikkoihin.

Historioitsijana hän aikoo yhä haastaa vallitsevia menneisyyden myyttejä ja jatkaa toden puhumista.

- Pitää minun selkeästi kertoa, mihin tuloksiin olen tutkimuksissani päässyt, Ylikangas painottaa.

- Olisin aika nolona, jos en uskaltaisi niin toimia.

Onkin helppo uskoa emeritusprofessorin sanoja, jonka äskeinen Romahtaako rintama? -kirja säväytti taas laajaa lukevaa yleisöä ja erityisesti sotahistorioitsijoita. Pohjalainen toisinajattelija pysyy roolissaan.

- On hienoa miellyttää nykyisyyttä, parempi sittenkin tyydyttää tulevaisuutta, Heikki Ylikangas lainaa saksalaisen kollegansa Wilhelm Zimmermannin lausetta vuodelta 1842.

Toden puhuminen jatkuu

- vuosisadasta toiseen.

Heikki Ylikangas juhlii perhepiirissä.

VELI-PEKKA LEPPÄNEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.