Saaran kuvista välittyy valtaisa elämänusko

TS/Jari Laurikko<br />Saara Alhopuro esittelee näyttelynsä kuvaa, jossa sotaorpo, kahdeksanvuotias Mohamed Sumah tanssii Sierra Leonen rannalla. Hän tekee sen ansaitakseen rahaa, ettei tarvitse kerjätä.
TS/Jari Laurikko
Saara Alhopuro esittelee näyttelynsä kuvaa, jossa sotaorpo, kahdeksanvuotias Mohamed Sumah tanssii Sierra Leonen rannalla. Hän tekee sen ansaitakseen rahaa, ettei tarvitse kerjätä.

PAULA HÄTÖNEN

Musta poika tanssii antaumuksellisesti värikkäässä heimoasussa hiekkarannalla.

Kuvan vieressä sanat Veritimanttien jälkeen vihjaavat kuitenkin, että iloa välittävän kuvan takaa löytyy ankara menneisyys.

Turkulaisen Saara Alhopuron valokuvanäyttely Veritimanttien jälkeen kertoo tarinaa sisällissodan runteleman köyhän länsi-afrikkalaisen maan Sierra Leonen todellisuudesta ja toipumisesta tänä päivänä.

- Halusin näillä kuvilla näyttää ihmisille, että siellä on rauhallista. Nyt. Yksitoistavuotinen sota on ohitse ja ihmisten tulevaisuudenusko ja halu rauhaan on siellä käsin kosketeltavaa. Heillä on valtava halu päästä kehittämään maataan taloudellisesti - muun muassa turismin avulla.

Saara Alhopuro kävi opintomatkalla maailman toiseksi köyhimmässä maassa toimittajille järjestetyn pakolaisuutta käsitelleen kurssin yhteydessä. Kahden viikon aikana keräämästään noin 1 500 kuvan materiaalista hän on nyt valikoinut kolmisenkymmentä kuvaa näyttelyksi, joka kertoo reportaasinomaisesti tarinaa Sierra Leonesta.

Matkallaan Saaraan teki syvän vaikutuksen paikallisten ihmisten ystävällisyys, positiivisuus, elämänusko ja sydämellisyys.

Näyttelyssä on kuusi pääteemaa: Arki, kyltit eli paikallinen tiedottaminen, juhlat, sodan jäljet, rantaelämää ja lapset.

- Ja lapset olivat parasta. Moni heistä ei ollut koskaan edes nähnyt valkoista ihmistä, mutta kun he sitten uskaltautuivat lähelle, niin yhtäkkiä ympärillä olikin sankka viidenkymmenen lapsen parvi, jotka kaikki tahtoivat kuvaan, kosketella ja halata minua ja kätellä. Jotkut olivat kolmekin kertaa jonossa aina uudelleen, nauraa Saara muistoilleen maasta.

Hän kertoo, miten ennen matkaa ystävät varoittelivat ja kauhistelivat vaaralliseen maahan lähtemistä.

Mutta perillä olo olikin aivan muuta. Siellä oli aivan rauhallista. Freetownin kaduilla eivät aseet räiskineet.

Alhopuro tahtoo kuviensa avulla oikaista sotauutisten värittämästä maasta helposti muotoutuvaa käsitystä, että kaikki haluavat sieltä pois.

- Päinvastoin. He sanovat, että heidän maansa on paratiisi - ja niin se luontonsa puolesta onkin. Heillä tuntui olevan myös aito anteeksiantamisen tahto. Kukaan ei syytellyt ketään sodasta, ei edes sissejä syytetty. Eräs paljon sodassa kärsinyt vanha mies sanoikin minulle, ettei hän ole katkera kenellekään. "Jumalan edessä kaikki vastaavat teoistaan" oli hänen mielipiteensä.

Maan toipumista auttavat muun muasa YK, UNDP ja Suomen Pakolaisapu. Suomella siellä on käynnissä tärkeä lukutaitoprojekti.

Valokuvat ovat esillä Lääkäriasema Pulssin ikkunagalleriassa 30.10. saakka.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.