Teräsvaari Aarne Arvonen saa jo 110 vuotta täyteen

TS/Markku Salomaa<br />Suomen vanhimman asukkaan Aarne Arvosen tyttäret Paula Åhs Järvenpäästä ja Irma Roiha Halikosta 109-vuotiaan isänsä ympärillä. Arvonen täyttää 110 vuotta lauantaina, ja odottaa merkkipäiväänsä hieman jännittyneenä.
TS/Markku Salomaa
Suomen vanhimman asukkaan Aarne Arvosen tyttäret Paula Åhs Järvenpäästä ja Irma Roiha Halikosta 109-vuotiaan isänsä ympärillä. Arvonen täyttää 110 vuotta lauantaina, ja odottaa merkkipäiväänsä hieman jännittyneenä.

MARKKU SALOMAA

Järvenpääläinen teräsvaari Aarne Armas Arvonen täyttää huomenna Järvenpäässä 110 vuotta. Sunnuntaina Arvosen vanhat kaverit hakevat hänet hoitokokodista päiväksi paikalliseen McArthur-pubiin, joka on ollut "Arskan" kantakapakka vuosikymmenet. Kesäisin hän kävi siellä joka päivä polkupyörällä ja talvisin potkukelkalla.

Arvonen on entinen renki, sekatyömies, kirvesmies, kivimies, betonimies, raudoittaja, koristepuuseppä ja vuoden 1918 punakaartilainen.

Arvosen elämän aikana koko ympäröivä maailma on muuttunut, mutta se ei häntä hämää. Vaikka näkö on käytännössä mennyt, Arvonen seuraa uutistapahtumia radiosta ja kommentoi niitä kärkkäästi.

Kolme vuosisataa

Arvonen syntyi keisarilliseen Suomen suuriruhtinaskuntaan ja elää nyt Euroopan unionin jäsenmaassa. Hän on ehtinyt elää kolmella eri vuosisadalla, ja on tällä hetkellä Suomen vanhin ihminen.

Vuoteen 2005 asti Arvonen eli itsellistä elämää Järvenpään Himminkujalla itse rakentamassaan vaatimattomassa talossa, jonka pihapiirissä mukavuuksia edusti puukäymälä.

Lyhyestä varrestaan huolimatta 160-senttinen Aarne on aina ollut hyväkuntoinen. Vielä 80-vuotiaana hän pystyi fyysisesti samaan suoritustasoon kuin keskiverto varusmies. 100-vuotispäiviään hän vietti Lontoossa tutustuen oluisiin.

Vuoden 2005 heinäkuun lopulta Arvonen oli munuaisvaivojen vuoksi sairaalahoidossa, mutta aurinkoinen kesä 2006 sai hänet tervehtymään ja virkistymään.

Aarne Arvonen on elänyt kaikin tavoin värikkään ja vaihtelevan elämän. "Arska" syntyi Helsingissä 4. elokuuta 1897. Aarne oli perheen vanhin lapsi. Hänen äitinsä kuoli Aino -siskon synnytykseen pojan ollessa vasta 14-vuotias. Isän ottaessa uuden vaimon Aarne lähti kotoaan Helsingin Huopalahdesta maailmalle. Hän oli ehtinyt käydä kansa- ja rippikoulun sekä yhden luokan Kuopion klassillista lyseota.

Sattumalta punakaartiin

Arska teki nuorena satunnaisia töitä ja eli kuljeskelevaa elämää. Nälkä pisti hankkimaan leipää milloin milläkin keinoilla.

Aarne eli Helsingissä katupoikana, mutta oli myös sekalaisissa töissä venäläisillä linnoitustyömailla Helsingin ympäristössä ja sitä ennen Tallinnassa ja Minskissä. Syyskuusta marraskuuhun 1917 hän oli samoissa töissä myös Virossa. Palattuaan Virosta hän oli työttömänä ja asui Sirkuskatu 2:ssa sijainneessa yömajassa, kun kapina alkoi tammisunnuntaina 27. tammikuuta 1918. Silloin Aarne Arvonen oli 20-vuotias ja työtön.

Yömajassa asui myös paljon punakaartilaisia, jotka kertoivat, paljonko kaartilainen sai palkkaa. Aarne muistelee, kuinka sittemmin Mäntymäen kentällä pidettiin kokousta ja siellä oli paljon kansaa, joten hänkin meni sinne.

- Se oli että piti olla punakaartissa, Aarne Arvonen muistelee, eli oli asia jossain määrin periaatteellinenkin hänelle.

Arvosen tapaus oli käsittelyssä Tammisaaressa istuneessa valtiorikosoikeuden 80. osastossa heinäkuun 30. päivänä 1918. Tuomiolauselman mukaan Arvonen "on avunannolla edistänyt valtiopetoksen suorittamista". Tuomio oli kolme vuotta kuritushuonetta ja kahdeksan vuotta yli rangaistusajan kansalaisluottamuksen menetystä. Tuomio oli kuitenkin ehdollinen viiden vuoden koeajalla ja näin Arvonen vapautui samana päivänä.

Punakaartilaistaustansa vuoksi Arvosen oli etsittävä työtä eri puolilta Suomea. Punakaartin jäsenyys ja siitä seurannut vankeus olivat niin rankkoja kokemuksia, että sen koommin Aarne ei suostunut jäseneksi edes ammattiliittoihin, saatikka vasemmistopuolueisiin.

Aarne Arvosen työt olivat satunnaisia ja lyhyitä. Hän joutui myös vankilaan pikkurötöksistä, mutta opetteli vankeusaikanaan koristeveistäjän ammatin.

Arvonen opetteli vankilassa myös matematiikkaa ja oli sittemmin tähtiharrastajien yhdistyksen Ursan perustajajäsen ja myöhemmin kunniajäsen. Hän on elänyt vakaassa uskossa, että ihmiskunta valloittaa vielä vieraan planeetan.

Arvonen pääsi uuden ammatin ansiosta töihin Suonenjoelle Kutvosen puusepänliikkeeseen ja huonekalutehtaaseen 1920-luvulla. Sinne ilmestyi myös tuleva perheenäiti Sylvi Emilia os. Salonen (1897-1938), joka toi tullessaan vastasyntyneen tyttölapsen ja antoi sen kapalossa Aarnen käsille sanoen "siinä on".

Irman lisäksi Aarnen ja Sylvin perheeseen syntyi myös Paula -tytär. Arvosen perhe muutti 1930-luvulla Helsingin Kallioon ja sieltä Järvenpäähän 1939.

Talvi- tai jatkosotaan Arvonen ei joutunut, vaan hän palveli työvelvollisena. Sotien jälkeen hän kiinnostui kielistä ja opiskeli ranskaa ja englantia sekä tähtitiedettä ja aritmetiikkaa.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.