Viihde

Bongarin paratiisissa ei levätä

TS/Totti Toiskallio<br />Aamun tunnit käytetään kiikarit silmillä taivaanrantaa haravoiden. Krister Öhman (vas.), Pekka Niittylä, Kari Kaunisto ja Tomi Kaijanen &quot;staijasivat&quot; Kökarin kallioilla aamuvarhaisella.
TS/Totti Toiskallio
Aamun tunnit käytetään kiikarit silmillä taivaanrantaa haravoiden. Krister Öhman (vas.), Pekka Niittylä, Kari Kaunisto ja Tomi Kaijanen "staijasivat" Kökarin kallioilla aamuvarhaisella.

TOTTI TOISKALLIO

Herätys aamukolmelta, automatka kohti Korppoota alkaa neljältä, lautta irtautuu rannasta 6.30 ja on saaressa yhdeksältä. Koko päivä vietetään retkeillen ulkona ja auringon laskiessa iltakymmenen aikoihin lähdetään kuuntelemaan yöllä laulavia lintuja. Herätys aamulla neljältä ja kalliolle kivutaan viimeistään viideltä seuraamaan lintujen muuttoa.

Sama kaava toistuu päivittäin useamman vuorokauden ajan, joten lepoon ei toukokuisella lintureissulla liiemmin aikaa käytetä.

- Olisihan se järkevää nukkua keskipäivän hiljaisimpaan aikaan muutama tunti, mutta veri vetää lintujen perään, selittää kaarinalainen lintuharrastaja Tomi Kaijanen Kökarin kallioilla nostaen kiikarinsa takaisin silmille.

Neljä lintumiestä on lähtenyt loppukevään kiihkeimmän sesongin aikaan Kökarin saarelle itäiselle Ahvenanmaalle. Saaret ovat lounaisen Suomen suola lintuharrastukselle. Monet muuttolintulajit levähtävät ensimmäisillä maantapaisilla paikoilla meren ylityksen jälkeen, ja vesilintujen sekä muiden merellä viihtyvien siivekkäiden muuttoreitit osuvat saarten tuntumaan. Esimerkiksi kuikkien muutosta nähdään sisämaassa vain rippeitä, mutta saaristossa niitä saattaa hyvänä päivänä nähdä jo tunnin aikana useita satoja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Hiljaistahan muutto täällä on itäiseen Suomenlahteen verrattuna, mutta kyllä täälläkin nähtävää riittää, kertoo useita toukokuita Virolahdella viettänyt Pekka Niittylä .

- Kun kuikkalintumuutto on kovimmillaan, niitä tulee jatkuvasti ja isoissa parvissa, jopa useampia tuhansia päivässä. Täällä summat ovat huomattavasti pienempiä ja tahti verkkaisempaa.

Kirkas ja tyyni päivä voisi monelle tarkoittaa rentoa lekottelua pihatuolissa ja auringosta nauttimista, mutta lintumiesporukka ei aloilleen pysähdy. Eväät pureskellaan kun retkeilyltä ehditään ja sen jälkeen lähdetään taas maastoon.

- Naama täällä alkaa vähän kipristellä, kun iho kärventyy. Aurinkorasvaa kun ei ikinä muista ottaa mukaan, vaikka saaristossa on liikuttu jo vuosia, naureskelee turkulainen Kari Kaunisto.

- Olisi mahtavaa saada niin sanottu staijarirusketus, eli valkoiset rinkulat silmien ympärille. Siitä näkisi, että kiikaroitu on!

Uurastus tuottaa elämyksiä

Harvinaiset linnut, kova muutto ja suuret lintusummat ovat lintuharrastajan hartaimmat toiveet saarireissulle lähdettäessä. Mitään näistä ei voi saavuttaa tekemättä töitä näkemisen eteen. Harrastustapoja on lajissa yhtä monta kuin harrastajiakin, mutta tietyt piirteet toistuvat.

- Auringon noustua seurataan muuttoa sopivalla rannalla tai kalliolla, ja sen jälkeen siirrytään etsimään pikkulintuja pusikoista. Harrastusslangilla sanottuna siis ensin staijataan ja sitten kompataan, selventää Kaijanen.

Vaikka tulevista retkistä ja havainnoista unelmoidaan äärimmäisyyksiin asti, kuuluu asiaan myös lievä vähättely.

- Pessimisti ei pety, huikkaa Niittylä.

Aamun kuikkamuutto kulkee sykäyksissä ja lähes aina kun edellinen parvi katoaa näkyvistä, kuuluvat tutut sanat: ei täällä muuta enää mitään. Kaarinalaisen Krister Öhmanin pilke silmäkulmassa sanottuja sanoja jopa odotetaan:

- Manaamisen jälkeen yleensä löytyy heti seuraava kuikkaparvi, virnuilee Kaunisto.

Päivän kohokohdaksi muodostuu laji, jonka näkemistä porukka on jo osannut toivoakin. Kökarin kaatopaikan takaisen niityn reunaa kävellessään Kaunisto nappaa kiikarit silmille ja innostuu:

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Sepelsieppo!

Hieman kauempana ollut muu porukka juoksee paikalle salamannopeasti, ja kaikki saavat komean sepelsieppokoiraan kiikareihinsa. Väsymys on haihtunut hetkessä. Lintu määritetään lopulta viime vuonna syntyneeksi, sillä sen siipi on osin ruskea, eikä valkea siipilaikku ole vielä kehittynyt yhtä massiiviseksi kuin vanhemmalla koiraalla pitäisi olla.

Hymy on porukalla herkässä ja loppuillasta saunassa hehkutetaan päivän tapahtumia oikein olan takaa. Aamulla merellä läpsytellyt äärimmäisen harvinainen valkosiipitiira ei intoa vähennä, mutta uskomattoman hyvin ja pitkään nähty sepelsieppo oli pitkästä odotuksesta johtuen toiveiden täyttymys.

Kello lyö puoltayötä kun vihdoin päästään punkan puolelle. Herätys seuraavaan aamuun on vain tuntien päässä.

Kirjoittaja on harrastanut lintuja aktiivisesti yli 15 vuoden ajan ja seurasi lintujen lisäksi lintuharrastajien elämää Kökarissa neljän päivän ajan.