SINIKKA ESKOLA
Turkulaisen palvelutalo Esikon viihtyisässä ja valoisassa päiväsalissa istui keskiviikkona toistakymmentä talon asukasta kutomassa, rupattelemassa ja juomassa kakkukahvit.
He muodostavat Äiti Teresa -piirin, joka on toiminut syksystä asti. Tavoitteena on halu tehdä jotain hyödyllistä eli lähettää peitonlämpöinen tervehdys kaukaisille lähimmäisille Intiaan.
Jokaisen käsissä syntyy jo tuttujen Äiti Teresa -peittojen villatilkkuja, kooltaan 18 kertaa 18. Ne ovat iloisen erivärisiä, kudottu Seitsemän veljestä -langasta ja niitä menee yhteen peittoon 35 kappaletta.
Joukkoon kuuluu parikymmentä innostunutta. Seurueen vanhin 93-vuotias Ebba Johnsson kutoi silmä tarkkana huikean sinistä tilkkuaan. Ebba on ollut tapaamisissa aina paikalla ja jatkanut kutomista joskus kotonakin kuten muutkin piiriläiset.
- Olen minä sentään saanut muutaman aikaiseksi, vaikken nuoruudessani mikään käsityöihminen ollutkaan, Ebba hymyilee.
Parituntisen yhdessäolon aikana luetaan ääneen myös Äiti Teresasta kertovaa kirjaa.
Syksyn ja talven aherruksen satoa näkyy seinillä jo valmiina, kauniina peittoina. Pöydällä on lukuisia uusia kudottuja lappuja, jotka odottavat yhteenliittämistä.
- Siihen voimmekin ylpeinä todeta, että talon miehistä Veikko Katajisto usein tarttuu toimeen, kun me naiset olemme ensin suunnitelleet, mikä liitetään mihinkin, kertoo lähihoitaja Riitta Jäntti.
- Mutta katsokaapa näitä, osoittaa talossa asuva Gerda Kaanela suloisia vauvan makuupusseja, joiden sisältä löytyy jokamiehen lakanakangasta.
Vauvapussien päällinen on kudottu ihanan värikkäistä tilkuista.
Osaavat talon osallistuvat miehet toki muutakin. Entinen kultaseppä Väinö Helle ideoi puisen koneen, jolla voidaan kiertää vanhoista lakanoista revittyjä kaistaleita tiukoiksi siderulliksi. Koneita syntyi sittemmin kaksin kappalein. Se lakanoiden repiminenkin on muuten miesten työtä.
- Olemme saaneet aikaan ainakin 30 peittoa ja toistakymmentä vauvan makuupussia, laskee Gerda Kaanela.
- Ja laatikollisen siderullia.
Peitot ja muut tarvikkeet viedään vielä kevään aikana Emmaukseen, jossa ne paalataan ja kuljetetaan Helsinkiin. Siellä ne pakataan konttiin ja lähetetään Intiaan.
Lankoja hankitaan kahvirahoilla, alennusmyynneistä, seurataan tarjouksia ja otetaan tietysti mieluusti vastaan lahjoituksina. Tarkoitus nimittäin on jatkaa talkoita taas syksyllä kesäkauden jälkeen.
