Viihde

Ensimmäiset muuttolinnut saapuivat Turkuun ja naapurikuntiin

TS/Jorma Tenovuo<br />Mustavarikset avasivat lintukevään. Vanhan mustavariksen tuntee luunvärisen nokan ja violetinkiiltävän höyhenpuvun perusteella.
TS/Jorma Tenovuo
Mustavarikset avasivat lintukevään. Vanhan mustavariksen tuntee luunvärisen nokan ja violetinkiiltävän höyhenpuvun perusteella.

TOTTI TOISKALLIO

Ensimmäiset kevään kynnyksen yli lentäneet linnut nähtiin Varsinais-Suomessa tällä viikolla, kun kahden mustavariksen saattue rantautui Utön saarelle tiistaina ja seuraavana päivänä kolme uuttukyyhkyä ruokaili Kemiössä. Raisiossa talvehtineet muutamat uuttukyyhkyt olivat samoihin aikoihin saaneet seuraa kevätmuutolta tulleista lajitovereistaan.

Ensimmäinen kiurukin ehti kuun alkuun, sillä perjantaina lurautteli muuttava lintu yhteysääntään Turun Ylioppilaskylän taivaalla.

Alkukevään ensimuuttajat saapuvat tipoittain, ja isompaa rysäystä saadaan usein odotella maaliskuun puolivälin tienoille. Karaistuneemmat lajit, kuten länsirannikolla Porista pohjoiseen pesivät mustavarikset, Lapin paljakoiden pulmuset ja koko maata asuttavat kiurut, paljastavat lintumaailman pesimäkauden lähestymisen saapuessaan mantereelle ensimmäisinä.

Jo ennen varsinaisten muuttolintujen saapumista pääsee kevättä todistamaan täällä talvehtineiden lintujen, kuten viherpeippojen, mustarastaiden ja tiaisten laulun myötä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Lintujen kevätmuutto on kaikessa hienoudessaan raakaa peliä. Taisteluja lajitovereiden kanssa käydään ehkä vasta reviireillä, mutta muuttomatkan vaarat vaanivat parhaille apajille pyrkijöitä. Ensimmäisenä pesimäalueille saapuvat linnut ehtivät varata parhaat reviirit ja sitä kautta myös parhaat puolisot.

Kylmyys, ruoan löytämisen haasteellisuus ja muuttoon vaadittavan voimanponnistuksen uuvuttavuus saattavat pahimmillaan koitua saapujien päänmenoksi. Takatalven yllättäessä saattavat jotkin linnut jopa kääntyä takaisin ja palata etelämmäs odottelemaan suotuisempia säitä.

Alkukevään parhaita paikkoja muuttajien näkemiseen ovat usein peltoaukeat. Pälvilaikut tarjoavat maan paljastumisen myötä apetta muuttomatkan varrella, ja energiaa kertyy muun muassa reviirin kuuluttamiseen ja kukkoiluun - oman paremmuuden kertomiseen morsianehdokkaille.

Alkukevät on pöllöjen aktiivisinta soidinaikaa. Tyyninä, keväisten päivien jälkeisinä öinä saattaa onnistuneella kierroksella kuulla useita eri yksilöitä ja lajeja.

Pöllöjen vuosittainen huuteluaktiivisuus vaihtelee kuitenkin melkoisesti myyrätilanteen mukaan. Jos pikkujyrsijöitä ei ole riittävästi tarjolla, saatetaan pesintä jättää kokonaan väliin. Silloin kevättalven yölliset metsätkin ovat hiljaisia.

Lounais-Suomen myyräkannat lienevät muun Suomen tapaan edelleen alhaiset. Kehnosta myyrätilanteesta kieli muun muassa kuluneen talven massiivinen lapinpöllövaellus, joka kuitenkin ohitti Varsinais-Suomen. Pöllöjä nähtiin muualla maamme eteläosissa.

Turun seudun kevään varmimpia ääntelijöitä ovat huuhkajat ja lehtopöllöt: Huuhkajien kaikkiruokaisuus antaa niille syytä huhuilla huonompinakin myyrävuosina. Lehtopöllöjen reviiritiheys esimerkiksi Ruissalon saarella taas takaa sopivina öinä melko varman äänihavainnon, sillä suuresta määrästä pöllöjä löytyy usein ainakin yksi, joka jaksaa reviiriään kuuluttaa.