Viihde

Ilmatorjunta lähti, perinteet jäivät

TS/Tatu Lertola<br />Juhlatoimikunnan puheenjohtaja, everstiluutnantti Mauri Lasonen ja Heikkilän kasarmilla eläkepäiviään viettävä 76 ItK/28 B -ilmatorjuntatykki, joka osallistui Turun ilmatorjuntaan talvisodan aikana.
TS/Tatu Lertola
Juhlatoimikunnan puheenjohtaja, everstiluutnantti Mauri Lasonen ja Heikkilän kasarmilla eläkepäiviään viettävä 76 ItK/28 B -ilmatorjuntatykki, joka osallistui Turun ilmatorjuntaan talvisodan aikana.

LASSE RAITIO

Turkulaisen ilmatorjuntakoulutuksen katsotaan alkaneen 1. helmikuuta 1937. Tuolloin Turun Suojeluskunnan tykistön - Åbo Skyddskårsartillerin 43. patterista tuli ilmatorjuntapatteri, jonka päällikkönä toimi suojeluskuntaupseeri Emil Wikeström .

Turkulaisissa ilmatorjuntajoukko-osastoissa palvelleet kokoontuvat juhlimaan aselajin 70 vuotta Turussa tänään lauantaina 3. helmikuuuta. Päivä aloitetaan seppeleenlaskulla Vartiovuorenmäellä muistomerkiksi pystytetyllä tykillä, päiväjuhla pidetään Heikkilän kasarmilla ja iltajuhla Turun upseerikerholla.

Ilmatorjuntapatterilla ei heti alkuun ollut käytössään ilmatorjunta-aseita, mutta koulutus aloitettiin kuitenkin suojeluskuntaupseeri Wikeströmin johdolla viesti- ja mittauskoulutuksena. Myöhemmin keväällä yksikkö sai kaksi suomalaisvalmisteista ilmatorjuntakonekivääriä ja asekoulutus aloitettiin siinä toivossa, että parempia ja raskaampia aseita saataisiin myöhemmin.

Tämä tapahtui kuitenkin vasta talvisodan sytyttyä ja tuolloinkin turkulaisten omin voimin. Perustettiin Turun Kodinpuolustustoimikunta - Åbo Hemvärnskomitté, joka keräsi nopeasti varat ilmatorjuntakaluston ostamiseksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Varoilla hankittiin Ruotsista alunperin Siamin kuningaskunnalle tarkoitetut, mutta sinne toimittamatta jääneet kolmen raskaan ilmatorjuntapatterin kalustot eli yhdeksän kappaletta 75 millimetrin Bofors-tykkiä tulenjohtolaitteineen ja ammuksineen.

Kalusto tuotiin Haaparannan kautta Turkuun ja sijoitettiin Ruohonpäähän, Uittamolle ja Mikkolanmäkeen, joista vain Ruohonpään patteri ehti valmiiksi ennen talvisodan päättymistä.

Tykit ja miehistö Ruotsista

Miehistönä olivat Ruotsista tulleet ja kalustolle valmiiksi koulutetut vapaaehtoiset, joita täydennettiin 43. patterissa koulutuksensa saaneilla, pääosin ruotsinkielisillä suojeluskuntalaisilla. Sodan syttyessä 43. patterin nimi oli muutettu 61. Raskaaksi ilmatorjuntakonekiväärijoukkueeksi.

Talvisodan päätyttyä koulutus jatkui ja kalusto jäi kevään 1940 aikana suomalaisten vastuulle. Jatkosodan syttyessä Turun ilmatorjuntajoukkojen valmius oli jo huomattavasti parempi kuin talvisodassa.

Rauhan tultua Turkuun jäi ilmatorjuntayksiköksi Ilmatorjuntarykmentti 1:n toinen patteristo, jonka nimeksi tuli vuonna 1952 2. Erillinen ilmatorjuntapatteristo. Vuonna 1953 toiminta keskitettiin Pääskyvuorelle ja vuonna 1957 patteristosta tuli Turun ilmatorjuntapatteristo, joka sai oman lipun Turun kaupungin vaakunatunnuksineen. Vuonna 1963 patteristo siirtyi Heikkilän kasarmille, josta kehittyi todellinen ilmatorjunnan koulutuskeskus.

Vuoden 1989 alusta patteristosta muodostettiin yhdessä 2. erillisen autokomppanian ja 2. erillisen viestikomppanian kanssa Varsinais-Suomen ilmatorjuntarykmentti.

Rykmentti lakkautettiin puolustusvoimien uudelleenjärjestelyjen tuloksena 31.12. 2002, mutta sitä ennen Turussa oli koulutettu tuhansia ilmatorjuntamiehiä lähes kaikilla maavoimien käytössä olleilla ilmatorjunta-aseilla.

Nyt Turussa ei enää ole ilmatorjuntajoukko-osastoa, mutta perinteet ovat säilyneet ja niitä juhlitaan tänään

Turun Iltatorjuntakilta ry:n ja Varsinais-Suomen Ilmatorjuntaupseerit ry:n järjestämin menoin.