LASSE RAITIO
Kuulun itse niihin valopäihin, jotka vetävät pipon päähänsä vasta, kun pakkasta on toistakymmentä astetta. Vaikka tukkaa ei enää ole kuin nimeksi aivosoluja lämmittämässä. Eipä ihme, että lähipiiriltä saadussa pipossa on tekstinä "Valopää".
Pipottomuus saattaa hyvinkin olla perua pitkätukka-ajoilta muutaman kymmenen vuoden takaa, jolloin huolellisesti föönättyjä hiuksia ei millään voinut jättää hautumaan pipon sisään. Enää ei sitä huolta ole, mutta tyhmät tottumukset istuvat usein tiukassa.
Nykyisin ihmiset ymmärtävät, että pää kannattaa suojata kylmältä ja viimalta. Vai ymmärtävätkö? Eipä kai auta muu kuin lähteä kuvaajan kanssa paanalle tutkailemaan turkulaisten päähinekäyttäytymistä.
Toimittajan kotipuolessa Paraisilla pakkanen paukkui aamulla parinkymmenen asteen tietämissä, mutta auringonpaisteisessa Turun keskustassa lämpötila on puoleen päivään mennessä lauhtunut jo viiden pakkasasteen kieppeille - hiukan siitä riippuen kummalla puolella toria mittari sijaitsee.
Paljasjalkaisia vaan ei -päisiä
Torin kulmalta tavoitetut Kauko Söderlund , Esko Toivonen ja Jaakko Lehto ovat kaikki paljasjalkaisia - vaan ei -päisiä - turkulaisia. Kaikki Heidekenillä syntyneitä, Turku Energian eläkeläisiä ja vielä Vähä-Heikkilän koulussa kuutisenkymmentä vuotta sitten opintiensä aloittaneita.
- Kyl täsä iäs tartte olla pipo pääs heti ku o pakkase pualel, sanoo Söderlund.
Muut herrat ovat samaa mieltä, vaikka Toivosen päälakea peittääkin perinteinen lätsä.
- Tämä on tämmöinen visiittipäähine. Lenkillä on kyllä aina pipo päässä. Ja tästäkin saa tarvittaessa läpät korvien suojaksi, Toivonen esittelee.
Miehet muistelevat, että lapsena oli talvisin karvalakki päässä, mutta ammattikouluvuosina piti kulkea paljain päin. Nyt pipoja on kotona enemmänkin kuin omiksi tarpeiksi.
- Niin paljon, että vaimolta tulee ihan nuhteita, Lehto naureskelee.
Torin vastakkaisella kulmalla haastattelijan haaviin tarttuu kaksi iloisenoloista naisihmistä - paljain päin.
- Kyllä me käytetään aina pipoa pakkasella, mutta nyt ollaan menossa vaatteita sovittamaan ja tultiin autolla tuohon parkkiin, selittävät maskulaiset Elise ja Katja Aho , äiti ja tytär.
- Ulkoillessa pipo on aina päässä, ja niitä on kotona joka lähtöön. Hikipipo pitää olla, kun menee lenkille. Ja muuten sitten jokin edustavampi, Elise Aho sanoo.
- Kymmenkunta vuotta sitten kun Katja oli teini-iässä, ei pipoa voinut pitää millään. Mutta nyt ei tarvitse enää pakottaa. Pojatkin näyttävät nykyisin käyttävän pipoa ja vetävät ihan korville. Se on tosi hyvä muoti, Elise Aho sanoo.
Ja Katja-tytär myötäilee.
Pipo tiukasti päässä astelee vastaan Mikkolan Janne , joka auliisti myöntää, että nuorena poikana ei millään olisi halunnut päähinettä käyttää.
- Nykyisin vedän kyllä aina pipon päähän, kun lämpömittari alkaa lähennellä nollaa. Pipoja on kotona muutama, mutta pääasiassa käytän kyllä tätä yhtä.
Vaihtoehtona huivi
Mikkolan mielestä paljaat päät ovat viime vuosina lisääntyneet katukuvassa ja niitä näkyy yllättävän paljon kovillakin pakkasilla.
Täsmälleen päinvastaisen havainnon on ollut tekevinään turkulainen Katri Kurppa , joka kertoo itse kaivavansa pipon esiin heti, jos tuntuu olevan pakkasta ilmassa.
- Minulla on kotona monta pipoa, mutta tämä on lemppari. Sen mukaan vähän valitsen, mikä käy vaatteisiin, Katri kertoo.
- Ja äiti on aina sanonut, että pipoa täytyy pitää.
Pikaisen katselmuksen perusteella päähineistä ylivoimaisesti yleisin näyttää olevan pipo, mutta poikkeuksiakin on.
- Olen käyttänyt huiveja 1970-luvulta lähtien. Ne suojaavat pakkaselta ja tuulelta paremmin kuin pipo. Minulla on niitä eri paksuisia, kertoo turkulainen Maija Karjalainen .
- Ja jos oikein kylmä tulee, niin huivin päälle voi vetää pipon, Karjalainen sanoo.
