Helismaan kitara soi sodan keskellä
ANU VÄLILÄ
Kun kitara soi, ei itkeä saa , lauloi Eppu Normaali 1980-luvun puolivälissä. Sibelius-museon alakerrassa sunnuntaina avautuvassa kitaranäyttelyssä kitarat eivät soi, mutta lasien takana seisovia harvinaisia kitara-aarteita katsellessa voi muutama liikutuksen kyynel vierähtää poskelle.
Kitaranäyttelyssä on esillä soittimia 1920-luvulta 2000-luvulle. Esillä on skeboja vanhoista Gibson-kitaroista Fender-lankkuihin sekä kotitekoisista vehkeistä taideteoksiin. Museossa on esillä myös suomalaisen populaarimusiikin ikoneita, kuten esimerkiksi Tapio Rautavaaran Olympia-Landola, The Soundsin ja Albert Järvisen vanhoja skittoja, Juice Leskisen Suomi-kitara ja Tuomari Nurmion kanisterikitara.
Yhdessä lasivitriinissä kallellaan makaa myös sanoittaja, säveltäjä, käsikirjoittaja Reino Helismaan orkesterikitara, jonka pintaa peittävät Helismaan keräämät lukuisat suomalaistähtien nimikirjoitukset.
- Näytteillä oleva kitara oli isän sotakitara, jonka entisöin soittokelpoiseksi 1980-luvun puolivälissä. Nyt kitara soi niin kuin noin vanha kitara vain voi soida, Reino Helismaan poika Markku Helismaa kertoo.
Näyttelyssä esillä olevan Helismaan kitaran on moni kotimaisten elokuvien ystävä saattanut nähdä aiemminkin, sillä samainen kitara soi Helismaasta ja Rautavaarasta kertovassa, Timo Koivusalon ohjaamassa Kulkuri ja joutsen -elokuvassa.
- Isä ei säästänyt juuri mitään. Tämän työkitaran lisäksi isältä jäi kaksi muuta kitaraa, mutta valitettavasti ei edes kitarapusseja, Markku Helismaa harmittelee.
2000-luvulla soi ilmakitara
Sibelius-museossa ei ole aiemmin ollut esillä yhtä suurta kitaranäyttelyä. Näyttelykitaroita valittaessa on painotettu erityisesti paikallisuutta, turkulaisuutta, mutta myös laajemmin suomalaisuutta.
- Aktiivimuusikoiden soittimia näyttelyssä ei nähdä, sillä heidän kitaroitaan ei voida saada puolen vuoden näyttelyyn. Näyttelyn tarkoituksena on myös näyttää, miten tänä päivänä rakennetaan kitaroita. Suomessa kitaroita ei valmisteta enää massatuotantona. Erityiset mallit ovatkin esille nostamisen arvoisia, Sibelius-museon intendentti Johannes Brusila kertoo.
Kitaranäyttelyssä on esillä myös suurta kiinnostusta viime vuosina herättänyt ilmakitara. Vitriinissä ei kuitenkaan ole näytillä pelkkää ilmaa, kuten aluksi suunniteltiin, vaan ilmakitaraa symboloi ensi vuonna Oulussa pidettävien ilmakitaran MM-kisojen voittajalle annettava akryylistä valmistettu palkintokitara.
- Kun kitaranäyttelyä alettiin valmistella, ajattelin, että ilmakitaran on oltava ehdottomasti esillä. Se kuvaa hyvin kitaran tilaa nykypäivänä, Brusila toteaa.
Pahvikitarat soimaan
Skitta!!-näyttely on osa sunnuntaina Sibelius-museossa vietettävää Kitaran päivää. Päivän aikana kävijöillä on mahdollisuus kuunnella Turun kitaraseuran konsertteja sekä kokeilla itse akustisen tai sähkökitaran soittoa kitarapedagogin opastuksella. Kävijät voivat myös tuoda oman kitaransa mukaan ja saada hoito-ohjeita kitaranrakentaja Tapani Kärnältä . Lapset pääsevät askartelemaan pahvisen leikkikitaran.
Kitaran päivä on yhteispohjoismainen projekti, joka järjestetään samana päivänä Turun, Tukholman, Kööpenhaminan ja Trondheimin musiikkimuseoissa. Soitinpäivä järjestetään nyt kuudennen kerran.
Skitta!!-näyttely Sibelius-museossa, Piispankatu 17, 29.10.2006-31.5.2007. Sunnuntaina 29.10. klo 11-16 ilmainen sisäänpääsy.