REBEKKA HÄRKÖNEN
- Naiset ovat aina hömpsöttäneet kauneuden perässä. Ja miesten päänmenoksi tietenkin, tietää 45 vuotta kemikalioputiikkeja Turussa pyörittänyt yrittäjä Seija Ailio.
Uutuuksia kaupataan yhä, mutta Ailio väittää, että suurinpiirtein kaikki on jo kertaalleen kokeiltu kauneuden alalla.
- Aina on ollut tehotippoja ja ihmerasvoja. Osa tehosi ja osa ei. 1960-luvulla naiset sivelivät kasvoilleen jumalattoman kallista tiivistettyä häränverta, jota myytiin pienissä kullatuissa pulloissa, Ailio muistelee.
- Tipat tietysti nuorensivat, mutta vaikutus kesti vain muutamia tunteja. Me sit kottis ajoissa, minä käskin. Ei siinä tansseihin lähdettyä miehen kanssa voinut loputtomiin pelehtiä, kun aamuyön tunteina alkoi jo naama lerpsua.
Tahnat ja vahat samasta putiikista
Ailion Kemika-putiikin asiakkaina on 45 vuoden aikana ehtinyt vierailla valtava määrä tuttuja ja tuntemattomia turkulaisia. Kaikkia on palveltu henkilökohtaisin vinkein samanarvoisina asiakkaina. Tunnetuista nimistä Ailion mieleen muistuvat ainakin Anni Polva ja Tabe Slioor.
- Miehiäkin kävi tietenkin, myytiinhän kemikalioissa siihen aikaan esimerkiksi shampoot, hammastahnat ja kondomit, jotka nyt ovat markettituotteita. Astianpesuainetta, lattiavahaa ja tenua sai omaan pulloon irtotavarana.
1960-luvulla kosmetiikka oli uusi asia ja hittituotteina kaupaksi kävivät erityisesti irtoripset ja hiuslakka.
- Naisilla oli siihen aikaan valtavat kampaukset, joihin suihkittiin lakkaa monta päivää perä jälkeen ja kohenneltiin kammalla.
Kemikalioalan radikaali
- Mitähän tuostakin tytöstä tulee, kun tuollaisissa hepenissä kulkee, ihmiset päivittelivät kylällä, kun olin pieni, Ailio kertoo.
- Äitini puki minut ja veljeni näteiksi sota-aikanakin. Hän osti vanhoja vaatteita Puutorilta ja ompeli niistä meille uusia. Hiuksetkaan eivät saaneet koskaan hapsottaa. Sieltä kai tämä kauneusinnostus lähti.
Ensin Ailio hankki alusvaate- ja liivimyyjän koulutuksen, mutta luki itsensä kosmetologiksi vuonna 1960.
Vuoden 1962 keväällä vietettiin Kemika-yrityksen avajaisia. Samaan aikaan kosmetiikkatuotteet vapautuivat kartellista. Hintasäätely koski enää ulkomaisia merkkisarjoja.
- Minä päätin tehdä voittoa ja siitä vasta riemu repesi, Ailio muistelee ja kaivaa esiin kellastuneen Ilta-Sanomat -lehden artikkelin vuodelta 1965.
Jutussa kuvataan selvin sanoin muiden yrittäjien raivoa, kun Ailio tietämänsä mukaan ensimmäisenä turkulaisena alan yrittäjänä ryhtyi hintakilpailuun nykypäivän keinoin.
- Ostin ajan tapojen vastaisesti amerikkalaiseen malliin suuria eriä, jolloin saatoin myydä tuotteita muita halvemmalla.
Parhaimmillaan kolme liikettä
Kemikalio kuitenkin kukoisti ja muutaman vuoden kuluttua ensimmäisen liikkeen avaamisesta Ailio avasi ensin toisen liikkeen Puutarhakadulle ja vuonna 1977 kolmannen Humalistonkadulle.
Työtaakan vuoksi Ailio sulki kuitenkin melko pian Puutarhakadun putiikin. Saman kohtalon koki myös Hämeenkadun paikka vuonna 2002, kun Ailio jäi eläkkeelle 67-vuotiaana.
- Tämän vuoden loppuun mennessä laitan kiinni myös Hämeenkadun liikkeen, joka on tietääkseni viimeinen ainoastaan kemikaliotuotteisiin keskittynyt putiikki Turussa. Aikansa kutakin, kuvauksesta kohteliaasti kieltäytynyt Ailio sanoo ja kiittää uskollisia asiakkaitaan.
Asiakkaat surevat lopettajaisia
Hämeenkadun liikkeen naapurissa nuoresta tytöstä lähtien asuneelle Leena Aggelle putiikin lopettaminen on ikävä asia.
- Pikkuliikkeissä palvelu on mukavan henkilökohtaista. Kaikki on tarjolla tiiviisti eikä haluamansa perässä tarvitse ravata hyllytolkulla niin kuin marketeissa, Agge sanoo.
- Ja onhan tämä yksinäisille vanhoille rouville mukava paikka höpistä hetkisen vaikka säästä tai naapurin koirasta. Sääli, että tällaiset lämminhenkiset pienet putiikit häviävät yksi toisensa jälkeen kaupungista.
