Salattua kaupunkia etsimässä

TS/Norbert Roztocki<br />Kellarista löytyy ummehtuneelta haiseva arkisto, jota kukaan ei ole viitsinyt hakea pois.
TS/Norbert Roztocki
Kellarista löytyy ummehtuneelta haiseva arkisto, jota kukaan ei ole viitsinyt hakea pois.

SUVI VIHAVAINEN

Hylätty saippuatehdas avautuu hiljaisena. Sirpaleisesta ikkunasta sisään tunkeva valo paljastaa hylättyjen tavaroiden peittämän lattian. Öljyläikässä retkottavia purkkeja ja purnukoita, repaleisia riepuja, sanomalehtiä, ympäriinsä levitelty pullonkorkkikokoelma.

Sokkeloisen tilan vaneriseinät ovat kuulapelin jäljiltä rei'illä, toisia peittävät värikkäät graffitit. Sulakkeet ovat lentäneet irti kaapeistaan, pelikortit lepäilevät saippua-altaan pohjalla. Jossain takanamme jää paukkumaan ovi.

Onko tämä jonkun mielestä kaunista?

- Tykkäämme hylätyistä rakennuksista. Kai tässä on jotain dekadenssiromantiikkaa, Matti ja Heikki selittävät.

Turun kaupunkieksploraatio

-ryhmään kuuluvat pojat ovat urbaaneja löytöretkeilijöitä. He etsivät tiloja, jotka yleensä kierretään kaukaa. Pieni löytöretkeilyn harrastajajoukko tutkii ja valokuvaa hylättyjä tehtaita ja taloja, mutta myös autioituneet sillat, ladot, tunnelit ja viemärit kelpaavat urbaanin tutkimusmatkailun kohteeksi.

Heikin ja Matin mielestä urbaani löytöretkeily on käsite, joka selittää itse itsensä.

Myös kaupunkieksploraation nimellä tunnettuun ilmiöön voi yhdistää monia harrastuksia, kuten historiaa, valokuvausta, matkailua ja kaupunkiarkeologiaa. Jotkut harrastavat myös parkouria, eräänlaista katuakrobatiaa.

- Hylätyissä paikoissa on jotain, mitä ei pysty tarkasti erittelemään. Jokaisella rakennuksella on omanlaisensa tarina ja tunnelma, johon pääseminen on tietynlainen elämys, Heikki kuvaa.

Rakennukset purkavat itse itsensä

Saippuatehtaan kellariin ei pääse edes tihkuvaa valoa. Taskulampun valokeilassa pitää varoa kompastumasta ummehtuneelta haiseviin huonekaluihin. Mutta kappas: kellarista löytyy kokonainen unohdettu arkisto - laskuja ja tietokoneoppaita parinkymmenen vuoden takaa.

Arkistoa on jäljistä päätellen yritetty polttaa, mutta tilassa ei ole ollut tarpeeksi happea. Ketään ei ole kiinnostanut hakea vanhan yrityksen jäämistöä pois.

Urbaanien löytöretkeilijöiden mukaan rakennuksista hajotetaan paikat viimeistään vuoden sisällä hylkäämisestä.

- Turussa tämä tapahtuu tosi nopeasti. Täällä on innokkaita vandaaleja, Matti ja Heikki hymähtävät.

Hajotusvimman laajuus ihmetyttää: miten joku voi tuhrata noin käsittämättömän paljon energiaa hylättyjen rakennuksien rikkomiseen?

Hieman paradoksaalisesti urbaanit löytöretkeilijät haluaisivat, että vanhoista rakennuksista pidettäisiin parempaa huolta estämällä niihin sisään pääseminen.

- Kun rakennukset laiminlyödään ja jätetään rappiolle, ne ikään kuin purkavat itse itsensä tai sitten ne poltetaan. Turussa palaa kaikki, Matti sanoo.

Jätä vain jalanjälkiä

Urbaanien löytöretkeilijöiden eettiseen koodistoon kuuluu, ettei tutkimuskohteille saa tehdä vahinkoa.

Kaupunkieksploraation harrastajat eivät murtaudu, tee sisäänkäyntejä, roskaa, riko paikkoja tai maalaa graffiteja. Käyntikohteet jätetään siihen kuntoon, missä ne olivat ennen paikalle tuloa.

Mottona on "ota pelkkiä kuvia, jätä vain jalanjälkiä".

Matti ja Heikki eivät ole törmänneet viranomaisten tai vartijoiden kanssa yhteen, vaikka joissakin hylätyissä paikoissa käyminen saattaa olla virallisesti laitonta.

- Kukaan ei ole tullut kyselemään, että mitä teette täällä.

Pojat arvioivat, että Suomessa on parisen sataa kaupunkieksploraation harrastajaa, jotka ovat pääasiassa parikymppisiä miehiä. Vierailtavia kohteita bongataan kartalta, internetistä tai auton ikkunasta.

Hylättyihin paikkoihin meneminen on toisinaan jännittävää. Talvella on pimeää ja tulvineet kellarit ovat jäässä. Löytöretkeily ei ole silti Matin ja Heikin mielestä vaarallista - niin kauan kuin ollaan varovaisia ja käytetään maalaisjärkeä.

Rakennuksissa voi kuitenkin olla putoamis- tai romahdusvaara tai tiloissa saattaa olla asbestia.

- On mielenkiintoista miettiä, että useimmat rakennukset päätyvät jossain vaiheessa tilaan, jossa ne hylätään tai puretaan. Hylätyt paikat kertovat menneestä, mutta myös tästä päivästä ja tulevasta, Heikki summaa.

TS/Norbert Roztocki<br />Sirpaleista tilaa ilman suihkuja on vaikea tunnistaa enää kylpyhuoneeksi.
TS/Norbert Roztocki
Sirpaleista tilaa ilman suihkuja on vaikea tunnistaa enää kylpyhuoneeksi.
TS/<br />Vaneriseiniä peittävät värikkäät graffitit ja tagit.
TS/
Vaneriseiniä peittävät värikkäät graffitit ja tagit.
TS/Norbert Roztocki<br />Rikkinäinen auto pitää majaa hylätyllä tehtaalla.
TS/Norbert Roztocki
Rikkinäinen auto pitää majaa hylätyllä tehtaalla.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.