KATRI TUOMINEN
Jatkosodan syttyessä vuonna 1941 turkulaiseen suurperheeseen syntyi poika, Reijo Junnola . Hänen kolme vuotta vanhempi veljensä Raimo Junnola sai rakkaan leikkikaverin.
Viisi lasta, äiti ja isä asuivat sulassa sovussa 30 neliömetrin asunnossa. Ajat olivat köyhiä ja elämä epävarmaa. Junnolan perhe yritti saattaa lapsensa turvaan, ja 3-vuotias Raimo lähetettiin laivalla Ruotsiin. Sen jälkeen pikkuveli ei kuullut hänestä.
Nyt 63 vuoden jälkeen veljekset kohtasivat jälleen Turussa. Raimo on muuttanut sukunimensä Junholmiksi . Olofströmissä avovaimonsa kanssa asuvasta isoveljestä on kasvanut riikinruotsia puhuva salskea mies. Yhteisen kielen puutteesta huolimatta kohtaamisessa ei vetistely ollut kaukana.
- Minusta on mahtavaa nähdä millainen hän on nyt, kun viimeksi tunsimme lapsena. On hienoa tutustua hänen vaimoonsa, enkä malta odottaa, että saan tavata veljeni lapset, Junholm tunnelmoi.
Hänellä itsellään oli poika, jonka kuolema korjasi ennen isäänsä. Kaarinassa asuva nuorempi Junnola on elänyt vaimonsa kanssa onnellista avioelämää jo 45 vuotta. Jälkikasvua on siunaantunut kaksi ja lapsenlapsiakin jo kaksi.
Molemmilla takanaan työmiehen ura
Veljesten elämän aikana on tapahtunut paljon, eikä 63 vuoden eroa kurota takaisin hetkessä. Vierekkäin istuvat miehet muistuttavat kuitenkin toisiaan, paitsi ulkonäöltään, myös tietyiltä tavoiltaan.
- Olemme molemmat tupakkamiehiä, emmekä koske viinaan. Raimo juo pelkkää maitoa, Junnola vitsailee.
- Älä usko mitään, mitä hän sanoo, Junholm heittää leikkisästi arvaten veljensä velmuilun.
Molemmilla veljeksillä on takanaan raskas työmiehen ura. Junholm on ehtinyt elämänsä aikana tehdä useita erilaisia töitä. Hänen pisin työsuhteensa trukkikuskina Volvon tehtaalla kesti 31 vuotta.
Junnola on hankkinut leivän pöytään automaalarina ja Wärtsilässä ruiskumaalarina. Reistaileva selkä ajoi hänet eläkkeelle, vaikka työintoa olisi riittänyt. Selän temppuilu lienee verotus siitä, että Junnolan huippuhetkiin kuuluu kymmenen piirimestaruutta painonnostossa.
Kadotetun veljen luultiin kuolleen
Yksi ihmisen ikä on vierähtänyt veljesten erossa, vaikka he ovat molemmat tienneet lapsesta asti toisistaan.
Elämä on vienyt eri suuntiin, eikä kadotetun veljen löytäminen ollut helppoa. Miesten äiti yritti selvittää pois lähetetyn poikansa yhteystietoja, mutta sukunimen muutoksen vuoksi hän ei löytänyt lastaan ennen kuolemaansa.
- Luulin jo, että veljeni on kuollut, mutta onneksi olin väärässä. Hyvä, että ehdimme tavata ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä, Junnola toteaa.
Junholm sai tongittua selville pikkuveljensä yhteystiedot ollessaan Maarianhaminassa. Hän tarttui puhelimeen, ja siitä lähti jälleentapaamisen järjestäminen.
Junnola kirjoitti veljelleen kirjeitä suomeksi, ja Junholm ruotsiksi. Tulkkien avulla yksi miesten elämien tärkeimmistä kohtaamisista saatiin onnistumaan.
Vaikka veljekset olivat kovin nuoria erotessaan, tilanne nostatti lapsuusmuistoja mieleen.
- Silloin oli sota-aika, mutta muistan, kun juoksimme metsässä ja kävimme hautausmaalla katsomassa mörköjä. Kerran saimme tädiltä viisi markkaa, ja veljeni repi sen, Junnola muistuttaa.
- Hyviä kavereita me olimme, vaikka välillä tappelimmekin. Nyt onkin ollut pitkä väli ilman riitaa veljen kanssa, Junholm naurahtaa.
Junnoloiden sota-ajan perheen kolmesta tyttärestä kaksi on luultavasti vielä elossa, mutta veljekset eivät tiedä heidän olinpaikkaansa.
- Olisihan se hienoa, jos löytäisimme vielä siskommekin, Junnola toivoo.
Veljeksillä riittää paljon muisteltavaa, kunhan Junnolan pojan vaimon ruotsia äidinkielenään puhuva äiti saapuu tulkkaamaan. Isoveljen vierailu kestää kolme päivää, ja hän lähtee torstai-iltana takaisin Ruotsiin avovaimonsa ja kahden sisarpuolensa kanssa. Suunnitelmissa on vierailla Junnolan kotona, katsella vanhoja valokuvia ja puida menneitä.
