Viihde

Kauko Lehtisen kohtalokas
ovenavaus taidemuseoon

TS/Arto Takala<br />Kauko Lehtinen sanoo kuvataiteen olleen aina ensimmäisellä sijalla hänen elämässään
TS/Arto Takala
Kauko Lehtinen sanoo kuvataiteen olleen aina ensimmäisellä sijalla hänen elämässään

Turun Sanomat

Ryhmä turkulaisia nuoria miehiä oli eräänä sunnuntaina menossa konserttiin, mutta poikkesi välillä lämmittelemään taidemuseoon.

Se oli Kauko Lehtiselle kohtalokas ovenavaus. Hän jäi taiteen koukkuun heti.

- Sen jälkeen sitä ovea ei ole koskaan suljettu, hän sanoo.

Kauko Lehtinen muutti parivuotiaana Uudestakaupungista Turkuun.

15-vuotiaana hän meni hammasteknikon oppiin ja perusti myöhemmin oman yrityksen. Kuvataide valtasi vähitellen hänen elämänsä niin, että hän joutui tekemään ratkaisunsa ja myi yrityksensä.

Lehtinen muistelee alkutaivaltaan. - Piirsin joka ilta kolme tuntia viikon jokaisena päivänä paitsi lauantaina, koska silloin seurustelin Anjan kanssa. Anjasta tuli myöhemmin Kaukon vaimo.

Joskus sanotaan, että taiteilijan työssä kymmenen prosenttia on lahjakkuutta ja yhdeksänkymmentä sitkeää puurtamista, mutta Lehtinen vaihtaa puurtamisen tilalle innostuksen.

- Minä olen aina ollut innostunut uusista asioista seikkailumielellä. Taiteilijalla pitää olla sisällään pieni aurinko, joka loistaa ja heijastuu sitten hänen töissään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kauko Lehtinen on tehnyt Eurooppaan kymmeniä sekä työ-, opinto- että lomamatkoja.

Huikea suoritus oli sekin, kun hän vuonna 1958 ajoi yli 7 000 kilometriä mopolla ympäri Eurooppaa.

Tärkeitä etappeja taiteilijan työlle ovat olleet myös lukuisat Pariisin matkat.

- Minulla oli tapana käydä taidesalongeissa ja gallerioissa. Jos oli kiinnostava taiteilija, otin hänestä selvää ja menin tapaamaan ateljeehen. Sillä tavalla tulin tutuksi monen modernistin, esimerkiksi Jean Tinguelyn sekä Niki de St Phallen kanssa.

Hän itse sanoo, että 1960-luvun alussa hänen taiteensa heitti kuperkeikkaa.

- Tapasin silloin Pariisissa modernisteja, joiden työskentelytavat olivat aika hurjia. He esimerkiksi levittivät kankaan seinälle, siihen eteen laitettiin väripusseja ja sitten he ampuivat haulikolla väriroiskeita kankaalle. Ei niistä kenestäkään oikein kuuluisaa tullut, mutta se kertoo ilmapiiristä, jossa silloin elettiin.

- Pariisissa kokee sellaisen vapauden tunteen, että joskus kun seisoi Seinen sillalla, tuli tunne, että voisi heittää passin ja lompakon jokeen ja jäädä sinne, naurahtelee taiteilija.

Picasso on ollut Kauko Lehtisen suuri esikuva. Lehtistä on jopa luonnehdittu Suomen Picassoksi.

Mutta vaikka on Picasson ihailija, hän ei ole jäljittelijä. On sanottu, että Lehtinen on ainoa taiteilija Pohjoismaissa, joka on pystynyt muuttaman vaikutteet omaksi taiteekseen.

- Minulla se lähtee sisältäpäin. Jokainen työ on uusi seikkailu. Työ lähtee viemään, minä en järjellä sitä ohjaa, kontrolloin vain virheet. Kumia en käytä koskaan, vaan jos teen väärän viivan, vedän pari uutta ja siitä tulee oikea, määrittelee taiteilija itse.

Toinen erittäin tärkeä kontakti hänelle on ollut Amsterdamin Stedelijk-museo, jossa hän on työskennellyt useaan otteeseen. Lehtisen töitä on puolessa sadassa koti- ja ulkomaisessa taidemuseossa ja kokoelmassa.

Kuvataidealan järjestötyössä hän on ollut lähes koko taiteilijan uransa ajan.

- Mutta kun olin kolmekymmentä vuotta ollut mukana, sanoin, että nyt saavat nuoremmat hoitaa hommia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Syntymäpäivänään Lehtinen on matkoilla.

PAULA HÄTÖNEN