Rymättylän miehet nuottaavat
saaliikseen matkailijoita

TS/Marttiina Sairanen<br />Nuotanvetäjällä pitää olla malttia sormissaan. Liian kiivas alapaulan veto paljastaa silakoille reitin vapauteen. Heikki Saarisen (vas.), Jaakko Saarisen, Aimo Hedenströmin ja Kauko Kankaan vedosta saaliin vapautti alapaulaan kietoutunut suuri kivenmurikka.
TS/Marttiina Sairanen
Nuotanvetäjällä pitää olla malttia sormissaan. Liian kiivas alapaulan veto paljastaa silakoille reitin vapauteen. Heikki Saarisen (vas.), Jaakko Saarisen, Aimo Hedenströmin ja Kauko Kankaan vedosta saaliin vapautti alapaulaan kietoutunut suuri kivenmurikka.

ERJA HYYTIÄINEN

- Nyt se toinen pääsi karkuun, Rymättylän kunnanjohtaja Kauko Kangas huikkaa lähes hätääntyneenä. Rymättylän Mahilan aukon nuottaluomassa vedetty suvinuotta on onnistunut kätkemään sisäänsä vain niukan saaliin, ja siitäkin osa uhkaa uida alapaulaan kietoutuneen kivenmurikan avaamasta tiestä vapauteen.

Ammattilaiset eivät kunnanjohtajan lailla hätkähdä. Meri antaa ja meri ottaa, viime vuosina on pääasiassa jättänyt antamatta.

Vuoden 1987 jälkeen ei Rymättylässä ole sellaisia jäätalvia koettu, että nuotalle olisi suurin joukoin lähdetty. Sulan veden suvinuottaan ei hopeakylkiä ole riittänyt nuotattavaksi asti, silakat kun ovat viime vuosina tuntuneet hyljeksivän Saaristomeren sisäosia. Ja jos jotain on pyydykseen jäänytkin, kilohinta on kutistunut niin pieneksi, ettei siitä nuottaporukalle päiväansioksi asti kerry.

- Ei tästä ammattimaista kalastusta enää tule, Jaakko Saarinen tunnustaa. Murheen alhoon vaivuttiin muutamaksi vuodeksi, mutta sen jälkeen virisi uusi toivo. Jos ei nuotalla saa kalaa, saadaan sillä jotain muuta: matkailijoita.

Silakka hakee tukea sillistä

Rymättylään perustettiin vuosi sitten Nuotta-akatemia, joka jalostaa vanhasta elinkeinosta uuden tulonlähteen. Pohjatyönä kerättiin talteen vanhaa perinnettä, tietoa vetopaikkoina käytetyistä nuottaluomista, verestettiin nuotanvedon taitoja. Lopputulemana julkaistaan kirja, järjestetään nuottamarkkinat ja -näytöksiä, pidetään silakankäsittelykursseja sekä kouluille nuottauspäiviä.

Vetoapua nuottausharrastukselle odotetaan tekeillä olevasta sillimuseosta, joka nostaa esille saaristokunnan toista herkkua, Islannista laivattua huikopalaa.

Suurimmat saaliit kertynevät matkailusta. Monelle turistille riittää pelkkä ammattimiesten työn ihailu, mutta osa voisi olla valmis kokeilemaan vetämistä itsekin, ja rahakkaaseen hintaan, jos vain matkailuyrittäjien toive toteutuu. Yksi suuri mutta on silti voitettavana. Luonnon kanssa on paha neuvotella.

- Marraskuussa ei tiedä, onko maaliskuussa jäätä, Heikki Saarinen muistuttaa.

Ja ilman jäätä ei matkailijoille myytyä talvinuottaa voi vetää. Sulan veden suvinuotta ei samalla tavalla vierailijajoukkoon uppoa, siinä kun on niukemmin niin nuottaa kuin miehiäkin.

Harmaahylje ei nuotasta nappaa

Akatemia on kerännyt talteen tiedot 350 nuottaluomasta, niistä parille sadalle on olemassa myös kirjalliset ohjeet nuotan laskupaikasta, vetotavasta ja erikoispiirteistä. 1800-luvulta tarkkaan suusta suuhun kulkeneet tiedot on paljastettu tutkijoille, salailusta ei enää saalishyötyä ole. Nuottaajia ei ilman tempauksia Rymättylässä enää näe. Heikki Saarisen viimeisin kerta talvinuotalla Aaslan porukoissa on yhdeksän vuoden takaa.

Parhaimmillaan rymättyläläisten talviset saaliit kohosivat lähemmäs 300 000 kiloa yhdellä vedolla, Mahilan aukoltakin nousi suvinuotalla 22 tonnia. Nyt näytösveto tuotti muovikassin pohjalle vain pari kiloa hopeakylkiä. Se saattaa koitua näytösnuottaajien onneksi.

- Kala ei tee enää kauppaansa, Jaakko Saarinen sanoo.

TS/Marttiina Sairanen<br />Mahilan aukon nuotan saalis kutistui pariin kiloon. Parhaimmillaan samaisella nuotalla on saatu samoilta vesiltä 22 tonnia kalaa.
TS/Marttiina Sairanen
Mahilan aukon nuotan saalis kutistui pariin kiloon. Parhaimmillaan samaisella nuotalla on saatu samoilta vesiltä 22 tonnia kalaa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.