Ihme ja kumma tuo Turun oma kampiföri

TS/Jane Iltanen<br />Kampiföri rantautumassa Kuralan puolen laituriin. Samaisessa syvennyksessä föri uinuu talviuntaan jäiden tulosta alkaen niiden keväiseen lähtöön asti.
TS/Jane Iltanen
Kampiföri rantautumassa Kuralan puolen laituriin. Samaisessa syvennyksessä föri uinuu talviuntaan jäiden tulosta alkaen niiden keväiseen lähtöön asti.

HEIDI PYHÄLAHTI

Ja sitten ihan suomeksi, että Turkuun eksynyt tamperelainenkin ymmärtäisi kampiförin salat.

Siinä se nyt sitten on, vinssaten toiselta puolelta jokea tilattu. Alkukankeuksissaan huollosta huoltoon kulkenut, Kuralan ja Halisten väliä matkaava Suomessa ainutlaatuinen föri. Tuttua näköä on keskustan Rantakadulta toiselle kulkevan isosiskon kanssa, mutta tätä pikkukaveria liikuttavatkin aina kyytiläiset itse.

Föris ei saa ikä olla ookal enemppä ku tusina verra ihmisi ja polkupyärä voi otta föli mut ei mopo. Ohjeet ovat harvinaisen selvät, ja jos ei turkulaisia tai muunkielisiä ohjeita heti ymmärrä, kuvat kertovat.

Nyt kun föri on vinssattu Kuralan laituriin Halisista, kaupungin viheraluepäällikkö Lauri Laine asettaa tottuneesti rantalaiturin vinssin vaihteen vapaalle. Ja ei kun kyytiin.

Muista panna kettinkit kii ennen ku lähret . Kiinni ovat. Käännä vivust ja verä kamppe nuolitten suuntaa . Näin Laine tekee, ja niin saadaan vetovaihde päälle - oikea veivi veivattavaksi on aina förin menosuunnan puoleinen veivi.

Eipä tämä nyt niin vaikealta näytä. Mutta lossinkuvatus vain seisoo paikoillaan, vaikka kuinka kampea kääntää. Mikä siinä nyt mättää?

Malttia, malttia hätähousut!

- Lähdössä se ongelma lienee ollut. Toki alkukesästä vaijerit menivät välillä solmuun, ja muita satunnaisia pikkuvikoja ilmeni, mutta tämä liikkeellelähtemisen hitaus on saanut kärsimättömimmät ihmiset varmasti kääntymään kannoillaan ja puhisemaan, että taas se on rikki, miettii Laine.

Hän kertoo, että kampiföri ei ihan heti laiturista irtoa, koska vaijerissa on niin paljon löysää. Ympäristölupavirasto myönsi kampiföriluvan sillä ehdolla, että vaijerit ovat pohjassa, eivätkä näkyvillä tiuhaan liikennöityä melontareittiä tukkimassa. Siksi kampea saakin vääntää aika tovin, ennen kuin vaijeri kiristyy ja föri lähtee lipumaan noin 40 metrin matkaa kohti vastarantaa.

Punastuttaa. Kaikki-tänne-heti-nyt ei toimi tämän ronskin pikku pelin kanssa; hiljaa hyvä tulee.

Veivata tosin saa tiuhaan tahtiin. Sitku sää veivaat, kato et muut o viiva ulkopualel . Turva-alue veivaajan ympärillä on riittävän suuri, eikä lossin kanssa saa itseään muutenkaan satutettua - ellei sitten lipsahda jokeen, mikä nyt saattaa turkulaiselle tapahtua vaikka Auransillan pielessä.

Veivatessa pukkaa nopeasti hikipisaroita otsalle. Varmasti parisataa kierrosta saakin joen ylittämiseksi kampea kääntää.

- Mukavinta tätä on käyttää porukalla, ja veivata vuorotellen. Eikä tässä pitäisi olla mikään kiire perille, Laine muistuttaa.

Modernisoitu kapulalossi

Sorsaperhe kisailee kaakattaen lossin vierellä ja ulpukanmollukatkin ovat kääntyneet katsomaan förin menoa. Mikäs tässä tosiaan; hartianseutukin saa joenylityksessä hyvää jumppaa.

Vanhanajan kapulalossista kampiförin erottaa pinnan alla kulkeva vaijeristo. Vaijeri nousee pohjasta ylös noin puolen metrin syvyyteen kiristyessään, mutta ei estä kireänäkään esimerkiksi melojien matkantekoa. Kapulalossilla kulkiessa vedettiin lossia eteenpäin kapulalla, kampiförin liikuttamiseksi taas veivataan alunperin teollisuuskäyttöön tehtyjä vinssejä.

Turkulainen kampiföri on ainoa laatuaan, joten alun kankeus sallittakoon.

- Alkukesän jälkeen olemme varmistaneet vaijereita ja vinssaaminen on nyt huomattavasti kevyempää ja ergonomisempaa, kun kampia on nostettu, Laine sanoo.

Aika vispaamista kulku on, mutta sehän sopii, kun föri on osa ulkoilureittiä. Molemmin puolin Aurajokea onkin hyvät liikkumismahdollisuudet. Halisten puolella vehreitä jokirantamaisemia pääsee kulkemaan kävellen tai pyöräillen pikku katkoksia lukuunottamatta aina Aurajoen opastuskeskuksen Myllärintalolle saakka, ja Kuralan elävän historian museon maisemat eläimineen ovat tarjolla tällä puolen jokea. Lossi on käytettävissä jäiden tuloon saakka, minkä jälkeen se talvehtii Kuralan laiturin syvennyksessä.

Vihdoin hitaasti mutta varmasti edennyt lossi kolahtaa vastarannalle. Aikaa kului 9 minuuttia. Hartioita ei pakota, mutta tuntuu kuin olisi saanut sen 9 minuuttia rankanpuoleista hierontaa.

Kato et föri o rannas kunnol kii ja vaihra vinssi vapaal. Kaikki kunnossa. Lopuksi vielä ne kettingit kiinni ja menoksi.

Vaikeaa ei kampiförin käyttäminen ole, mutta kärsimättömälle periturkulainen joenylitys tarjoaa hyvän keinon harjoittaa itsehillintää. Eihän kaiken aina tarvitse tapahtua ihan tällä sekunnilla.

TS/Jane Iltanen<br />Kaupungin viheraluepäällikkö Lauri Laine näyttää, miten kampea veivataan oikeaoppisesti: nopeasti ja kättä vaihtaen, katse menosuuntaan.
TS/Jane Iltanen
Kaupungin viheraluepäällikkö Lauri Laine näyttää, miten kampea veivataan oikeaoppisesti: nopeasti ja kättä vaihtaen, katse menosuuntaan.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.