Viihde

100 vuotta huomenna: Työssä ja toimessa kaiken ikää

TS/Jori Liimatainen<br />- Muistelen menneitä, ajattelen nykyisiä ja toivottelen kaikille hyvää, Lempi Virtanen kertoo päivien kulumisesta Moisiokodissa.
TS/Jori Liimatainen
- Muistelen menneitä, ajattelen nykyisiä ja toivottelen kaikille hyvää, Lempi Virtanen kertoo päivien kulumisesta Moisiokodissa.

PIRJO VISMANEN

- On se hirmuinen aika, Lempi Virtanen tokaisee.

Sata vuotta on. Lempi tietää, koska on sen elänyt. Ei se taaksepäin ajatellen niin pitkältä tunnu, mutta annas kun miettii, mitä kaikkea sadassa vuodessa on tapahtunut.

Siinä ei tarvitse luetella hallitsijoita, sotia tai muita katastrofeja. Omassa elämässä on tarpeeksi.

- Olen kerinnyt niin paljon, kun olen niin vanha, 28.5.1905 syntynyt Lempi pruukaakin sanoa.

Jos Lempi olisi kunnossa, hän jakaisi Turun Sanomia.

- Niin olen ajatellut. Oli se niin mielenkiintoista ja itsenäistä työtä, satavuotias sanoo silmät pilkahtaen.

Lehtiä kantamalla Lempi elätti itsensä ja kolme lastaan jäätyään leskeksi. Jalmari -puoliso kaatui jatkosodassa.

Kaksi isoa piiriä Turun sataman suunnassa antoivat hyvän palkan, johon lisätienestiä sai lehtitilauksia myymällä. Aamuöinen työ oli lasten hoidon kannalta ihanteellinen ratkaisu - äiti saattoi olla päivät kotona.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Niin kauan sitä kesti, että sain jo mitaleitakin...Useita kymmeniä vuosia, Lempi muistelee.

Tarkat vuosimäärät saati vuosiluvut eivät tule mieleen, mutta ihmekös tuo. Sadasta vuodesta.

l

- Oli siinä jaksamista ja muistamista, että sai kaikki lehdet oikeisiin paikkoihin!

Alkuun Lempi kiersi piirinsä jalan. Lehdet kulkivat olkapään ylitse heitetyssä repussa. Pula-aika kun oli, polkupyörätkin olivat kiven takana. Lempi onnistui kuitenkin saamaan pyörän, mikä helpottikin ratkaisevasti työtä.

Vain yhden kerran vuosikymmenten aikana lehdet jäivät jakamatta.

- Kengän korko otti kiinni porrastralliin Veistämöntori 3:ssa ja jalka nyrjähti. Toisen piirin sain nilkutettua loppuun, mutta toinen jäi kantamatta. Siitä tuli rokulia.

Syntyisin Lempi on Karstulasta, Keski-Suomesta.

- Meitä oli isä, äiti ja 13 lasta. Minä olin viides joukosta. Koti oli maapaikka, semmoinen pienempi...Karjaa oli omiksi tarpeiksi ja vähän myytäväksikin.

Turun seudulle Lempi tuli ensimmäisen kerran jo alta rippikouluikäisenä. Kortteeri löytyi siskon luota Piikkiöstä. Karstulaan piti kuitenkin palata vielä kolmeksi vuodeksi ennen turkulaistumista. Ja mihinkäs sitä kaupungissa muualle kuin sisäköksi.

- Uudenmaankatu 1:ssä oli iso talo. Kymmenen huonetta oli siinä minun huostassani, niitä siivosin ja palvelin herrasväkeä.

Sitten löytyi mies, se Jalmari, ja syntyivät lapset: Aarre , Terttu ja Aimo.

- Aimo on enää elossa. Toiset ovat pois kaikki, Lempi huokaa.

Kun lapset olivat pieniä, Lempi ehti muutaman vuoden nauttia kotirouvana olosta.

- En kuitenkaan kuluttanut aikaani turhuuteen, vaan kävin Verkatehtaalla kehräämässä vapaaehtoisena lankaa. Siitä kudottiin kankaita ja tehtiin sotamiehille vaatteita, Lempi kertoo.

- Työssä ja toimessa olen aina ollut ja koettanut parhaani mukaan tehdä sen, mikä on tehtäväkseni annettu.

Lasten lähdettyä maailmalle Lempi muutti Maskuun, huushollerskaksi eräälle leskimiehelle. Maskusta hän puhuu edelleen kotinaan, vaikka on asunut tammikuusta 2001 Moisiokodissa Nousiaisissa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Muuten olisin kunnossa vielä, mutta jalat eivät ota ottaakseen. Yhtään en pääse enää kävelemään.

- Täällä minä muistelen menneitä, ajattelen nykyisiä ja toivottelen kaikille hyvää. Siinä ne päivät kuluvat.

Lempi Virtanen viettää satavuotispäiväänsä Moisiokodissa Nousiaisissa.