TIIA HAAPANIEMI
Iltaseitsemältä päiväkodissa on aivan hiljaista. Ketään ei näy missään, vaikka talo on täydessä valaistuksessa. Ulkoa nurkan takaa, leikkipuistosta, kajastaa valoa, mutta mitään ääntä ei kuulu.
- Tänne päin, huhuilee vastaava lastentarhanopettaja Terhi Rostedt .
Yksitoista 3-6-vuotiasta lasta istuu hiljaa vieretysten ja mutustaa makkaraa menemään. Eivät he yleensä tule takaisin päiväkotiin kuudelta, vaan nyt on käynnissä Lastentalo Mukulax Linnanrinteen yöpäiväkoti.
Vielä viime vuosikymmenen päiväkotilapsille yöpäiväkoti kuulostaa kenties oudolta, mutta Mukulax vakuuttaa, että se on suosittu juttu. Lapset oikein toivovat yöpäiväkotia, ja se järjestetäänkin joka vuosi.
- Hei, mä olen tuonut kaikenlaista, huikkaa Emil Chieusse , 5.
Sillä hän tarkoittaa, ettei yöpäiväkoti ole ihan tavallinen hoitopäivä. Lapsilla on lupa tuoda sipsipusseja ja muita herkkuja mukanaan. Yöpäiväkodissa on vähän eri säännöt kuin päiväversiossa: saa valvoa niin kauan kuin jaksaa, saa katsoa televisiota ja saa tanssia diskomusaa.
Tosin valvominen jäänee aika lyhyeksi, sillä ennen iltaa lapset remuavat peikkoradalla. Se on illan teeman mukainen seikkailurata, jossa muun muassa kiipeillään aidalla, laskeudutaan köyttä pitkin ja selvitään rengaspolusta.
- Tässä harjoitellaan tasapainoa ja motoriikkaa. Ja otetaan pois ylimääräiset energiat, Rostedt selvittää.
Eri säännöistä huolimatta yöpäiväkodin idea ei ole laittaa elämää ylösalaisin. Tärkeämpää on antaa lapsille erilaisia kokemuksia ja harjoitella kotoa pois olemista. Tutussa ympäristössä, tuttujen ihmisten kanssa on helppo harjoitella nukahtamista ilman vanhempia.
Joka vuosi yöpäiväkodilla on jokin teema. Viime vuonna leikittiin merirosvoja, tänä vuonna siis peikkoja.
- Lapset itse toivoivat peikkoja. Luulen, että se johtuu siitä, että peikot ovat juuri sopivan pelottavia ja siksi kivoja yöpäiväkotiin.
Sisällä päiväkodissa odottavat aarteen etsintä, peikkolaulut ja peikkodisko. Lopuksi kömmitään samaan sänkyyn, jossa yleensä nukutaan päiväunet.
- Mulla on tikru-yöpaita mukana, Emil Leinonen , 5, kertoo varusteistaan.
- En oikein tiedä, minkä yöpaidan äiti pakkasi mukaan, Ida Susilahti , 5, epäröi.
He odottavat ensimmäistä yötä kaukana kotisängystä vähän jännittyneinä.
- Äiti sanoi, että oliskohan siellä kivaa, Leinonen kiteyttää kotiväen tunnelmat.
Molempien varustukseen kuuluvat hammasharja, -tahna ja pyyhe eli perus yökyläpakkaus.
Peikkoja kun ovat, kaikki lapset ovat pakanneet mukaan myös itse tehdyn peikkoasun häntineen. Se päällä on hyvä jorata, kun smurffilevy viimein pannaan soimaan.
Sen ehkä ymmärtää, että lapset haluavat seikkailla yösydämellä kavereidensa kanssa, mutta eikö päiväkodin henkilökunta sentään mieluummin lojuisi kotisohvalla työviikon päätteeksi?
- Kyllä tämä on aikuisistakin tosi mukavaa. Sekä lapset että aikuiset ovat vähän vapaammin, Rostedt korjaa.
