Rahoituskriisit tulevat ja menevät

Wallenbergit
pysyvät

Turun Sanomat, Tukholma

JUHANI ROIHA

Ruotsalaisen elinkeinoelämän merkittävimpään omistajaan Wallenbergin sukuun kohdistui 2000-luvun alussa rajua kritiikkiä. Suvun mahtiyhtiötä Investoria arvosteltiin sen pitkäjänteisen sijoitustoiminnan takia. Osakekurssit nousivat vuosina 2003–2007 keskimäärin yli 200 prosenttia, kun Investorin arvo kehittyi paljon heikommin.

Nyt kriitikot ovat vaienneet. Harva ruotsalainen pörssiyhtiö on selvinnyt vuosi sitten alkaneesta rahoitus- ja talouskriisistä Investoria paremmin.

Sijoitusyhtiö Investorin keskeisiä omistuksia ovat SEB-pankki, teknologiajätti Ericsson, kaivoskoneiden Atlas Copco, lääketeollisuuden Astra Zeneca, kodinkoneiden Electrolux, sähkötekniikan ABB ja puolustusteollisuuden Saab.

– Olemme pitkäjänteinen omistaja, hyvin pitkäjänteinen, ja sen varassa olemme työskennelleet. Rahastopääoma on lyhytjänteistä, joskus vain kvartaalin mittaista. Joskus tosin voi olla hyväksi työskennellä lyhyen aikavälin näkökulmin. Yksittäiset yritykset sanelevat sen, kumpi vaihtoehto sijoitustoiminnassa on parempi vaihtoehto, sanoo Investorin hallituksen puheenjohtaja Jacob Wallenberg, 53.

Omistuksen oltava
moniarvoista

Suomalaisissa herättää kunnioitusta, että omistaminen on Ruotsissa oikeaa lihaa ja verta – ja ruotsalaista.

– Itse edustan omistamisessa pluralismia, moniarvoisuutta. On mielestäni vain hyväksi, että omistamista on rahastojen ja osakkeiden kautta, perheomistusta samoin. Mielestäni yhteiskunta voi sitä paremmin, mitä moniarvoisempi se on myös suhteessaan omistukseen. Juuri nyt näyttää suositulta toimia pitkäjänteisesti, mutta esimerkiksi meillä Investorissa tämä lähestymistapa kyllä vaihtelee, Jacob Wallenberg tiivistää.

Hän myöntää, että muuhun läntiseen maailmaan verrattuna Ruotsissa perheyhtiöiden osuus on vankempaa. Vahvojen perheyritysten takana on varmasti Ruotsissa yleinen käytäntö jakaa osakkeet äänivaltaisiin A-osakkeisiin ja vähän äänivaltaa omaaviin B-osakkeisiin.

Perheyhtiön
hengessä

Jacob Wallenberg kuuluu samaan ikäluokkaan Ruotsissa kuin laskettelulegenda Ingemar Stenmark, tenniksen Björn Borg ja hiihtäjä Thomas Wassberg.

Wallenberg vaalii sukunsa perinteitä yksityiselämässään purjehtijana. Hän on reservin upseeri Ruotsin laivastossa, Kuninkaallisen Pursiseuran (KSSS) nykyinen puheenjohtaja eli kommodori Tukholmassa. KSSS järjestää vuosittain perinteikkään Gotlannin ympäri -purjehduskisan.

Investorin käytävillä vieraasta pidetään hyvää huolta. Huomaa, että kyseessä on perheyhtiö. Kaikki ovat ikään kuin läsnä, ilmeisen kiinnostuneita henkilöstä ja hänen edustamastaan yrityksestä. Luonnollisesti paikalla hyörii myös suvun nestori Peter Wallenberg, Jacob Wallenbergin isä.

Peter Wallenberg totesi parikymmentä vuotta sitten kirjoittajalle heti aluksi, kun kysyin Saab-Valmetin Uudenkaupungin autotehtaan turbovetoisista visioista, ”etten niistä asioista kyllä tiedä mitään”. No, haastattelu siitäkin tilaisuudesta tuli kirjoitetuksi.

Autoteollisuus jäi
10 vuotta sitten

Nyt on jo kulunut vuosikymmen siitä, kun Wallenbergit luopuivat autoteollisuudesta, viimeisenä kuorma-autojätti Scaniasta.

– Olisin tietysti toivonut, että olisimme voineet jatkaa Scanian omistamista, mutta yksittäisen yrityksen etu kulki tuolloinkin Wallenbergin perheen etujen edellä. Vaikka meidän myyntipäätöstämme Scanian pääomistajina kovasti arvosteltiin, arviomme silloin ja yhä tänään on, että ratkaisu oli ainoa oikea, Jacob Wallenberg sanoo.

– Scania jatkaa erinomaisten kuorma-autojen tuotantoa Södertäljessä Tukholman lounaispuolella, työllistää paikallisia, ja mikä tärkeintä, myös tutkimus- ja kehitystoiminta jatkaa Södertäljessä.

Ruotsalaisen autoteollisuuden nykytilaa Jacob Wallenberg ei tohdi kommentoida.

– Tiedän asiasta sen verran, mitä lehdet kirjoittavat, hän tyytyy toteamaan

Bonukset
säilytettävä

Ruotsi toimii kuluvana syksynä EU:n puheenjohtajamaana ja työskentelee parhaillaan kovasti pankkimaailman kannustinjärjestelmien uudistamisen eteen.

– Keskustelu on ollut kieltämättä tiivistä. Olen itsekin sitä mieltä, ettei ole mitään syytä maksaa siitä, jolla ei ole mitään arvoa. Bonukset olisi sijoitettava sivuun muutamaksi vuodeksi tilille. Jos kaupat eivät olekaan tuottaneet tulosta, asianomaisen olisi maksettava bonuksensa takaisin. Mielestäni on täysin oikein, että hyvästä työstä voi maksaa ylimääräistä kannustinrahaa. Olen huomannut, kuinka Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ja hänen valtiovarainministerinsä ovat vetäneet takaisin aiempia jyrkkiä kantojaan tässä suhteessa, koska jokin kannustinjärjestelmä on oltava. Sarkozykään ei halua, että esimerkiksi ranskalaispankkiirit muuttaisivat Lontooseen töihin, Jacob Wallenberg aprikoi.

Sormet osoittavat
myös poliitikkoja

Jacob Wallenberg sanoo täysin ymmärtävänsä, että valtioiden, jotka kokevat takaavansa rahoitusjärjestelmän jatkuvuuden, on saatava myös sanoa sanansa bonusjärjestelmän uudistamisesta.

– Mutta meidän on myös hyväksyttävä se tosiasia, etteivät bonusjärjestelmät yksin aiheuttaneet rahoituskriisin käynnistymistä vuosi sitten, vaan tämä on hieman mutkikkaampi kysymys. Olen huomannut myös muita, joilla on suuri vastuu vallitsevaan talouskriisiin – rekrytointitoimistoja, keskuspankkien johtajia eikä vähiten poliitikkoja, jotka ovat syyttäneet kriisistä vain bonuksia. Kun he osoittavat sormellaan bonuksia, kolme sormea osoittaa heitä itseään. Tässä on kuten tavallista kyse myös puhtaasta populismista, Wallenberg sanoo.

Talouspoliittista debattia Jacob Wallenberg käy muun muassa kilpailijapankin Nordean hallituksen jäsenen Björn Wahlroosin kanssa, jonka hän tuntee 20 vuoden takaa ja puhuttelee suomalaispankkiiria tuttavallisesti vain ”Nalleksi”.

– ”Nalle” on yksi Suomen kansainvälisen tason pankkiireista, hyvin arvostettu toimija tässä suhteessa myös Ruotsissa, Jacob Wallenberg arvioi.