Lahjukset ajoivat Siemensin suohon

Risto K. Tähtinen

Vaikka oikeusprosessi vielä yhä kesken, on selvää, että Siemens on kärähtänyt lahjonnasta. Osapuolet neuvottelevat parhaillaan oikeusprosessin lyhentämiseksi enää vain rangaistusten suuruudesta Siemensin voimalaitosyksikön lahjontajutussa.

On näytetty toteen, että Siemensin edustajat lahjoivat vuosina 1999-2002 italialaisen valtion omistaman energiakonsernin Enelin kahta johtajaa kuudella miljoonalla eurolla saadakseen 450 miljoonan kaasuturbiinitilaukset.

Tämä oikeudenkäynti on tärkeä ennakkotapaus toiselle rikostutkinnassa olevalle lahjusepäilyille. Myös Siemensin puhelinverkkodivisioonaa eli osaa, joka on siirtymässä Siemensin ja Nokian yhteisyritykseen epäillään lahjonnasta. Voimalakauppojen lahjonta viittaa oikeusoppineiden mukaan siihen, että lahjonta on ollut kiinteä osa Siemensin liiketoiminnan menetelmiä. Näin lahjonta voi putkahtaa esille mistä Siemensin osasta tahansa.

Siemensiä epäillään myös pääluottamusmiehen ostamisesta ja hänen riippumattoman ammattijärjestönsä tukemisesta.

Siemens lahjoi Helsingissäkin

Siemens ja lahjonta aiheuttivat menneinä vuosina suuria lehtiotsikoita myös Suomessa. Helsingin metron rakentamisen suuren lahjusskandaalin takana oli Siemens.

Kymmenen vuotta sitten Siemens suljettiin 10 vuodeksi julkisten tilausten ulkopuolelle korruption vuoksi Singaporessa. Parhaillaan tutkitaan Siemensin lahjusepäilyjä Vietnamissa.

Siemens on osallistunut myös laittomiin yritysten välisiin hintakartelleihin. Tammikuun lopulla EU:n komissio määräsi Siemensille 419 miljoonan sakot vahvavirtakytkinten hintakartelliin osallistumisesta.

Lahjonta oli ennen normaalia

Lahjonta ei sodan jälkeisinä vuosina ole ollut tuntematon kuin harvalle kansainvälisesti toimivalle yritykselle, oli niiden kotimaa mikä tahansa. Koska lahjonta heikentää erityisesti Afrikassa ja Aasiassa kehitysmaiden oloja, tukee diktaattoreita, vääristää markkinataloutta ja loukkaa demokratiaa, syntyi länsimaissa moraalinen liike lahjontaa vastaan. Juuri yritykset olivat perustamassa kansainvälistä lahjontaa vastaan taistelevaa järjestöä TA:ta eli Transparency Internationalia. Lahjonnan ja korruption kieltäminen on suureksi osaksi sen työn tulosta.

Lahjonta maan rajojen ulkopuolella oli Saksan lain mukaan saksalaisille yrityksille hyväksyttyä vuoteen 1999 asti, jolloin Saksan hyväksyi kansainvälisen korruption vastaisen sopimuksen. Eikä lahjonta ollut vain hyväksyttyä, vaan yritys sai vähentää lahjontaan käyttämänsä rahat verotuksestaan normaaleina liikemenoina. Näin lahjonta oli valtion tukemaa ja veronmaksajien maksamaa.

  Siemensillä on vielä vaikeampaa kuin monella muulla yhtiöllä muuttaa kulttuuriaan. 160-vuotias Siemens on kuin dinosaurus. Yhtiö on Saksan sodan jälkeisen nousun kulmakiviä. Saksalaisen insinööritaidon läpitunkemalla, ristiinomistusten suojaamaan länsisaksalaiseen lintukotoon tottuneella yrityksellä on ollut vaikea tottua vapaaseen markkinatalouteen ja globaaliin maailmaan.

Kännykät ovat hyvä esimerkki. Vielä 1990-luvun alussa Saksassa oli käytössä oma kansallinen, Siemensin normeihin perustuva kännykkäjärjestelmä. Se oli alkeellisempi kuin samaan aikaan käytössä ollut pohjoismainen nmt-puhelinverkko.

Saksan järjestelmää pyöritti yksinoikeudella valtiollinen teleoperaattori Telekom. Järjestelmässä toimivat vain Siemensin puhelimet. Ei ollut kilpailua ja Siemensin maailma oli silloin vielä kunnossa. Häkkieläimen on vaikea sopeutua luonnon vapauteen.