Yksituumaiset
tavoitteet

Vaalit on käyty. Pian valtakuntaan saadaan uusi hallitus, joka ryhtyy toteuttamaan hallitusohjelmaan kirjattavia tavoitteita. Yksi osa hallitusohjelmaa tulee olemaan verotus, jonka kehittämislinjoista hallitukseen mukaan tulevien puolueiden on päästävä yhteisymmärrykseen.

Yksituumaisuuden saavuttamisen verokysymyksistä ei luulisi olevan ylivoimaisen vaikeaa. Kolmen suurimman puolueen verotavoitteet ovat varsin maltillisia, eivätkä sisällä uusia avauksia. Niistä yksikään ei esimerkiksi vaadi täydellistä järjestelmäremonttia, uusia veroja, tuloverotuksen kiristämistä tai varallisuusveron palauttamista. Vaatimukset ovat enemmän tai vähemmän hienosäätöä nykyiseen järjestelmään.

Yhteen ääneen kolme suurta puoluetta kannattavat ansiotuloverotuksen maltillista keventämistä, ja veroratkaisut halutaan kytkeä tupoon. Hienoisia eroja voi syntyä kevennysten kohdistamisessa ja muissa yksityiskohdissa, mutta perussuunta on sama. Eläkeläisten vero-ongelmat kaikki ovat luvanneet korjata.

Eroa näyttää olevan suhtautumisessa elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen 17:stä 12:een prosenttiin. Kysymys on puolen miljardin euron asiasta. Keskustalle tavoite on tärkeä, kokoomus ja Sdp eivät vaalien alla sille lämmenneet. Tuskin arvonlisäverosta kuitenkaan hallitusneuvottelujen vaikeinta kohtaa tulee.

Helpoimmalta näyttää keskustan ja kokoomuksen tavoitteiden yhteensovittaminen. Molemmat haluavat esimerkiksi laajentaa matalapalkkatukea, jota Sdp on vierastanut. Kumpikin suhtautuu kielteisesti valtiovarainministeriön ajamaan poistouudistukseen, johon Sdp ei ole ottanut selvää kantaa. Kiinteistöveron ulottaminen maa- ja metsätalousmaahan voisi olla Sdp:lle mieleen, mutta ei sovi keskustalle tai kokoomukselle. Myös perintöverotuksen keventämisessä kokoomus ja keskusta näyttävät olevan valmiita menemään pidemmälle kuin Sdp.

Yritysverotuksessa puolueille näyttää riittävän, että Suomi ottaa seurailijan roolin; reagoidaan tarvittaessa muutoksilla, jos kansainvälinen verokilpailu antaa siihen aihetta. Rohkeampi ote olisi toivottava. Tavoitteena pitäisi olla Suomen verokilpailukyvyn parantaminen, ei pelkästään nykyaseman säilyttäminen.

Kaiken kaikkiaan erot verotavoitteissa ovat niin pieniä, että veropolitiikkaan hallitusneuvottelut tuskin kompastuvat.

HANNELE RANTA-LASSILA

Finanssioikeuden professori Helsingin Yliopisto