Vaikka
voissa
paistettais

Nyt käytävä kansallinen läskisota on saavuttanut absurdiudessaan sellaiset mittasuhteet, että pahanolon tuntu muuttuu pikku hiljaa krooniseksi ripuliksi. Aivan kun siinä ei olisi ollut tarpeeksi, että Suomen suurin sanomalehti aloittaa sivuillaan läskikapinan. Taannoin Stakesin tutkimusprofessori Markku Pekurinen ehdotti, että epäterveellistä elämää viettävien - kuten ylipainoisten - ihmisten pitäisi alkaa maksaa korotettuja terveyspalvelumaksuja. Vaikuttaa siltä, ollaan aika lähellä asenneilmastoa, jota kuvaa parhaiten sana rasismi.

Sillä kuka on lihava ja kuka sen määrittelee? Mikä on itse aiheutettua ylipainoa, mikä taas itsestä riippumatonta? Vai onko niin, että läski on läski vaikka voissa paistettais?

Jokainen vähääkään ylipaino-ongelmiin perehtynyt kyllä käsittää, ettei ylipaino useinkaan ole syy, vaan seuraus mahdollisesti jo lapsena alkaneesta syrjinnästä. Syrjinnästä, joka nyt on saanut jo kansalliset mittasuhteet. Niinpä olen tässä sodassa ylipainoisten puolella. Luontainen ilkikurisuuteeni pakottaakin minua pohtimaan syitä, miksi ylipainoisia näin vainotaan - ja ennen kaikkea minkälaisten ihmisten toimesta.

Luulen, että suurin osa näistä sormiaan heristävistä valistajista on tyyppejä, jotka joivat jo äidinmaitonaan rasvatonta pluttanaa. Peruskoulussa heidän ainoat ystävänsä olivat opettajia ja lukioon he menivät, koska amiksessa he olisivat saaneet turpaan. Yliopistoon he menivät siksi, että poliisikouluun he eivät hintelyyttään päässeet.

Valmistuttuaan he keksivät, ettei tarvitse olla poliisi käyttääkseen asetta. Aseeksi kelpaa myös se "ensimmäinen kivi".

TIINA AALTO