Kjisikin elämänkaari ulottuukärrymyynnistä risteilijäsisustuksiin

TS/<br />Pula-ajan ilmoitustekstissä on tarina.
TS/
Pula-ajan ilmoitustekstissä on tarina.

Josef Kjisik ja hänen poikansa Fredrik olivat turkulaisia kangaskauppiaita, tunnettuja persoonallisuuksia niin Turun kauppiaspiireissä kuin Eerikinkadun ja Brahenkadun kulmauksessa sijainneessa liikkeessään.

Alkujaan Kjisikin suvun tulo Turkuun oli kuin Tuhkimo-tarina. Vuonna 1879 Viipurissa syntyi Josef Kjisik, jonka isä oli kotoisin Valko-Venäjän Minskin lähistöltä. Isä oli pakkovärvätty Venäjän armeijaan jo nuorena peräti 25 vuodeksi ja siirretty Viipuriin, johon myös Minskistä tullut puoliso kotiutui. Josef oli vasta 9-vuotias, kun isä kuoli, ja niinpä Josef muutti äitinsä ja pikkusisarensa kanssa Turkuun.

Kouluja ei poika ehtinyt käydä, vaan opetteli lukemaan ja laskemaan omin päin, sillä perheen eteen piti tehdä töitä jo pikkupojasta.

Tekstiilistä tuli Josefin kohtalo ja elämäntyö oikeastaan osoitteen perusteella. Raunistulan Lonttistentiellä asunut pikkupoika hankki naapurissa olleelta Turun Verkatehtaalta kangaspaloja, joita sitten möi eteenpäin. Kohta kaupantekoon tarvittiin jo myyntikärryt.

Parikymppisenä löytyi puoliso Freide , jonka auttoi sekä kaupanteossa että kärryjen työntämisessä. Apu olikin tarpeen, sillä Josef oli joutunut 12-vuotiaana huvipuiston laitteissa onnettomuuteen ja menettänyt toisen jalkansa, joten kävely oli hankalaa.

Myyntikärryt vietiin päivittäin Aurajoen rannalle Kalarantaan, nykyisen kaupungintalon edustalle. Koska juutalaiset tuohon aikaan eivät tsaarinajan määräysten mukaan saaneet harjoittaa kuin käytetyn tavaran kauppaa, piti Josefin anoa uusien kankaiden ja tekstiilien myymiseen erillinen lupa, jonka sai vain kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Asia muuttui vasta vuonna 1918, jolloin itsenäisen Suomen juutalaisille annettiin kansalaisoikeudet.

Vuonna 1903 Josef Kjisik oli jo avannut oman ensimmäisen oman myymälänsä Kauppiaskadun ja Linnankadun kulmassa olevassa puurakennuksessa, joka edelleenkin on tallella. Vähän myöhemmin toimittiin Yliopistonkadulla ns. "Kaumin" talossa, liikehuoneistossa, jonka takahuoneessa koko perhe asui. Josef ja Freide saivat neljä lasta, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, Nuorempi pojista jatkoi aikanaan kangaskauppaa, toinen teki elämäntyönsä viulistina Turun kaupunginorkesterissa.

"Turun suurin" jo 20-luvulla

Vuonna 1921 Josef sai kuulla paikallisesta pankista, että Brahenkadun ja Eerikinkadun kulmatontilla sijainnut kristalliliike oli mennyt konkurssiin ja liikehuoneisto olisi myytävänä. Raitiovaunussa mielellään matkustanut Josef oli jo paljon aikaisemmin katsellut tontilla sijainneita hevostalleja "sillä silmällä". Niinpä Josef oli oikeaan aikaan oikealla paikalla ja sai pankin avulla asianmukaiset liike- ja asuintilat koko perheelleen.

Esimerkiksi vuonna 1923 liike kampanjoi Turun Sanomissa näin:

"Turun Suurin Kangaskauppa, Eerikinkatu 6, Puhelin 306: Suuren, monipuolisen, hyvinlajitellun ja alituisesti uusiutuvan varastonsa vuoksi kilpailukykyisin kangaskauppa paikkakunnalla, siis edullisempi ostopaikka, kuin n.s. loppuunmyynnit."

Liikkeen virallinen nimi oli todellakin Turun Suurin Kangaskauppa - vaikka kilpailevat kangaskaupat, kuten Hugo Helander ja Turun Vanu älähtivätkin. Avuksi piti ottaa jopa liikehuoneiston neliöt, metrimitta ja kangaspakkojen määrä, ennekuin kilpailijat antoivat periksi!

Turun suurin kangaskauppa muutti nimensä vasta viime sotien jälkeen, vuonna 1948 Kjisik Oy:ksi, jolloin se oli vakiinnuttanut asemansa myös koko Suomen parhaana kangaskauppana. Liikehuoneiston edessä komeili 1950-luvun alussa itsensä presidentti Paasikiven Alli rouvaa kyydittänyt virka-Cadillac ja muukin ostava, muotitietoinen yleisö tuli paikalle ympäri Suomen, varta vasten kangasostoksille.

Elettiin kotiompelun kulta-aikaa, mutta myös säännöstelyn ja tavarapulan aikaa. Sotavuosina myytiin paperikankaita sekä hyväntekeväisyysarpoja, ja liike oli avoinna vain neljä tuntia päivässä. Kun sotien jälkeen saatiin vihdoin Ruotsista ensimmäinen laivalasti Boråsin lakanakankaita, ulottui jono Eerikinkadulta Kaupunginkirjastolle asti - ja jokainen asiakas sai säännöstellysti ostaa vain viiden metrin palasen kangasta.

Kanta-asiakkaita ja palakauppaa

Kjisik on vuosikymmenien mittaan ollut haluttu työpaikka, ei vähiten mukavien aukioloaikojen takia, muistelee 40 vuotta talossa viihtynyt verho-osastonhoitaja Raili Kaikkonen , joka muutama vuosi sitten jäi eläkkeelle.

Juutalaiseen tapaan Kjisikin liike suljettiin talvisaikaan aikaisin perjantaisin ja lauantait pidettiin kiinni. Niinpä ensin Reitalan nimekkäässä tekstiilikaupassa työskennellyttä Railia ei kauan tarvinnut taivutella siirtymään Kjisikin palvelukseen vuonna1963.

Kjisikillä kuulemma myyjien ammattitaitoa arvostettiin ja pidettiin yllä, he pukeutuivat kauniisti ja tunsivat kanta-asiakkaansa, joita pyrittiin palvelemaan kaikin mahdollisin tavoin. Kanta-asiakkuus oli kunniassa jo tuolloin, ennenkuin keskusliikkeet sen keksivät. Raili Kaikkonenkin muistaa, miten asiakkaan kodeissa käytiin ottamassa mittoja ikkunaverhoja varten. Samoin Raili muistaa salolaisen aatelisrouvan, joka ylpeänä kasvatti liikkeestä lahjaksi saamaansa viherkasvinsiementä. Monesta asiakkaasta tuli Railille hyviä puolituttuja.

Ikiomat "hullut päivät" vietettiin aina alennusmyyntiaikaan: Kjisikin alennusmyynti oli todellinen käsite aina 1970-luvulle asti. Samoin oli palakauppa, jonka suosio jatkui vuodesta toiseen niin, että joskus paloja oli tehtävä pakkatavarastakin.

Josef Kjisik jatkoi kauppiaana aina kuolemaansa asti eli vuoteen 1956. Hänen poikansa Fredrik (1915-1989) otti ohjat käsiinsä sotien jälkeen ja Josefin pojanpojasta Leo Kjisikistä tuli toimitusjohtaja vuonna 1978. Tekstiiliteollisuuden myllerrys eli valmisvaatteiden tulo markkinoille, kotimaisen teollisuuden hiipuminen ja ompelutaidon katoaminen muokkasivat alaa niin, että kangasmyymälästä on luovuttu ja yritys on keskittynyt lähinnä sisustustekstiileihin ja -ratkaisuihin. Yritys kuitenkin voi hyvin, eikä Leo pidä ollenkaan mahdottomana, etteivätkö lapset tai lapsenlapset jonakin päivänä jatkaisi hyvällä nimellä.

- Nyt Suomi sisustaa. Kodin merkitys on kasvanut. Samalla myös julkisiin tiloihin kiinnitetään huomiota, sanoo Leo Kjisik, jonka asiakas tänä päivänä on hotelli, sairaala, tai loistoristeilijä siinä kuin yksittäinen esteetikko ja pesänrakentaja.

Marja Krons

TS/<br />Fredrik, Leo ja Patrick Kjisik (vas.), joka tällä hetkellä työskentelee Lontoossa Savoy-ketjun talousjohtajana.
TS/
Fredrik, Leo ja Patrick Kjisik (vas.), joka tällä hetkellä työskentelee Lontoossa Savoy-ketjun talousjohtajana.
TS/<br />Yrityksen 50-vuotisjuhlia juhlittiin komeasti. Talon vuosijuhlia vietettiin muutenkin säännöllisesti. Keskellä liikkeen perustaja Josef vieressään Fredrik sekä tämän vaimo Feige.
TS/
Yrityksen 50-vuotisjuhlia juhlittiin komeasti. Talon vuosijuhlia vietettiin muutenkin säännöllisesti. Keskellä liikkeen perustaja Josef vieressään Fredrik sekä tämän vaimo Feige.
TS/<br />"Hullut päivä" Kjisikillä 1950-luvulla, kotiompelun kultaisina vuosikymmeninä.
TS/
"Hullut päivä" Kjisikillä 1950-luvulla, kotiompelun kultaisina vuosikymmeninä.
TS/Kira Suomalainen<br />Leo Kjisikin Sharon-tytär asuu Tel Avivissa, muttei Leo pidä mahdottomana, vaikka Sharon tai tyttärentytär Daniela jonakin päivänä jatkaisivat suvun jäljillä.
TS/Kira Suomalainen
Leo Kjisikin Sharon-tytär asuu Tel Avivissa, muttei Leo pidä mahdottomana, vaikka Sharon tai tyttärentytär Daniela jonakin päivänä jatkaisivat suvun jäljillä.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.