Kahdessa euro-
kolikossa piilee
väärennysriski

TS Bryssel

JARKKO POHJOLA

Uusien eurorahojen 20 ja 50 sentin kolikot aiheuttavat vakavaa päänvaivaa. Valtiovarainministerien Ecofin-neuvosto aikoo lyödä eurorahojen tekniset yksityiskohdat lukkoon viikonloppuna, vaikka asiantuntijoiden mielestä kolikot ovat ulkomitoiltaan liian lähellä toisiaan.

Käytännössä pelätään, että rahanväärentäjät käyttävät tilannetta hyväkseen.

Ongelma on sinänsä ollut tiedossa jo jonkin aikaa. Esimerkiksi Saksan raha-automaattiyhdistys on vaatinut kolikoihin muutoksia. Suurin riski on arvostelijoiden mielestä siinä, jos väärentäjät onnistuvat muokkaamaan pienemmän 20 sentin kolikon 50 sentin suuruiseksi. Monien asiantuntijoiden mukaan raha-automaateilla on vaikeuksia kolikoiden erottamisessa toisistaan.

Valtiovarainministerien Ecofin-neuvosto suunnittelee hyväksyvänsä eurorahojen tekniset yksityiskohdat ongelmasta huolimatta. Valtiovarainministeriön alivaltiosihteerin Johnny Åkerholmin mukaan ongelman huomioonottaminen olisi tässä vaiheessa liian vaikeaa.

-Jos kolikoiden ulkoasuun olisi puututtu, koko rahakohta olisi jouduttu käsittelemään uudestaan. Se taas voidaan tehdä vain ns. yhteispäätösmenettelyllä, joka komission esityksen lisäksi vaatii neuvoston ja parlamentin käsittelyä. Aikaa olisi kulunut paljon ja uusi käsittely olisi tuonut epävarmuustekijöitä, Åkerholm sanoo.

Sinänsä ongelma ei ole nytkään ylittämätön. Eurot laitetaan liikenteeseen vuoden 2002 alussa.

-Raha-automaattien valmistajilla on nyt 3,5 vuotta aikaa virittää automaattinsa sellaisiksi, että ongelma ratkaistaan. Yksi ratkaisumahdollisuus on laittaa liikenteeseen niin vähän kolikoita, ettei suurimittainen väärennös ole mahdollista.

Pankit eivät
voi rahastaa

Valtiovarainministerit käsittelevät myös komission parisen viikkoa sitten laatimia suosituksia euron käyttöönotossa. Tavallisen kansalaisen kannalta kiinnostavin on se, että pankit eivät saa veloittaa ylimääräisiä käsittelymaksuja, kun kansallisia valuuttoja vuonna 2002 vaihdetaan pankkitiskeillä euroiksi tai euroja kansallisiksi valuutoiksi. Sama edellytys koskee esimerkiksi tilisiirtoja.

Pankit ovat suhtautuneet suosituksiin kriittisesti, sillä siirtymäkaudella kahden valuutan käsittely lisää vääjäämättä kustannuksia.

Kaupoilta edellytetään myös mahdollisimman yhtenäistä hinnoittelukäytäntöä siirtymäkauden aikana. Kauppojen pitäisi selkeästi ilmoittaa, hyväksyvätkö ne euroja siirtymäkaudella maksuvälineeksi. Myös hintojen vertailu sekä kansalliseen rahaan että euroon verrattuna pitäisi tehdä asiakkaille mahdolliseksi.

EU:n johto edellyttää erikseen pienille yrityksille apua siirtymäajaksi. Suuret yritykset tai julkisyhteisöt voisivat vaatia pienyrityksiltä maksuja euroissa vasta erillisen ilmoituksen jälkeen.