EU:n huippukokous hioi EKP:n johtajakysymystä tuntikausia

TS Bryssel

MAIJA LAPOLA

Euroopan rahapoliittisen instituutin pääjohtajasta Wim Duisenbergista tulee EU:n lauantaisten kokouslähteiden mukaan Euroopan keskuspankin pääjohtaja.

Lähteiden mukaan Duisenberg olisi valittu sopimuksessa määritellyksi kahdeksaksi vuodeksi, mutta yhteisymmärrys olisi olemassa siitä, että Duisenberg jää eläkkeelle viimeistään heinäkuun alussa vuonna 2002.

Valinnan vahvistaminen kuitenkin venyi, koska lähteiden mukaan saksalaiset eivät hyväksyisi minkäänlaista mainintaa kauden päättymisestä ennenaikaisesti.

Ratkaisu kerrotussa muodossa olisi juuri se, jota eri puolilla esitettiin kompromissiksi ennen kokousta. Useimmat EU-maiden johtajat ja EU:n komissio olivat torjuneet sen Maastrichtin sopimuksen vastaisena. Valinnan muotoilu niin, ettei se loukkaisi sopimusta, oli syynä kokouksen venymiseen.

Kokouslähteiden mukaan johtokuntaan valittaisiin Suomen Pankin pääjohtaja Sirkka Hämäläinen viideksi vuodeksi. Muut johtokunnan jäsenet olisivat Ottmar Issing Saksasta kahdeksaksi, Eugenio Domingo Solanas Espanjasta kuudeksi vuodeksi, Fabrizio Saccomanni Italiasta seitsemäksi vuodeksi ja varapääjohtajaksi valittu Christian Noyers Ranskasta neljäksi vuodeksi.

Hämäläisen valintakin oli niin kauan auki, kunnes koko paketti olisi yhteisesti hyväksytty.

Ranskan keskuspankin pääjohtajaa Jean-Claude Trichetia ei tässä vaiheessa valittu johtokuntaan, koska silloin häntä ei voitaisi valita keskuspankin pääjohtajaksi Duisenbergin vetäytyessä.

Ratkaisu venyi
useita tunteja

Päätöksen tekeminen Euroopan keskuspankin pääjohtajasta venytti EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokousta tuntikausia ennen kuin ratkaisu lopulta syntyi. Huippukokouksen alkamista siirrettiin jo tunnilla, kun Saksan liittokansleri Helmut Kohl, Ranskan presidentti Jacques Chirac, Hollannin pääministeri Wim Kok ja Britannian pääministeri Tony Blair yrittivät neljän hengen voimin löytää kompromissia.

Johtomiesten varsinainen tapaaminen alkoi nelikon neuvottelujen jälkeen lounaalla, joka osoittautui todella pitkäksi.

EKP:n pääjohtajan valintaan kohdistui kova paine, sillä viivästyminen aiheuttaisi suurta levottomuutta rahamarkkinoilla maanantaina. Tästä oli etukäteen selviä merkkejä havaittavissa. EKP:n ja tulevan yhteisen rahan euron uskottavuus oli vaakalaudalla. Päämiehet olivat tunnistaneet paineet kiisteltyään kuukausikaupalla ratkaisusta, mitä pidettiin erittäin huonona enteenä euron tulevaisuudelle.

Chirac yllätti muut
ehdotuksellaan

Kiistely alkoi Chiracin ehdotettua loppusyksyllä pääjohtajaksi maan keskuspankin pääjohtajaa Jean-Claude Trichetia. Chirac saapui Brysselin huippukokoukseen tietoisena siitä, että hänellä oli vastassa muiden maiden rintama.

Muut maat olivat enemmän tai vähemmän julkisesti tunnustaneet kannattavansa Euroopan rahapoliittisen instituutin johtajaa Wim Duisenbergia pääjohtajaksi.

Blair yritti ennen huippukokousta lukuisissa puhelinkeskusteluissa ratkaista kiistan. Brysseliin hän saapui Hollannin kautta, missä hän keskusteli Kokin kanssa.

Myös Kohlin kerrotaan soitelleen muiden EU-maiden hallitusten päämiesten kanssa. Kiivaasta neuvonpidosta huolimatta yhteisymmärrystä ei onnistuttu ennen kokouksen alkua saamaan aikaan.

-Mitään ei ole vielä menetetty, totesi valtiovarainministeri Sauli Niinistö, kun EU-maiden johtajat olivat istuneet lounaalla puimassa pääjohtajan valintaa yli viisi tuntia.

Ennen kokousta Suomen pääministeri Paavo Lipponen toi selvästi esille sen, ettei aiemmin kompromissikaavailuissa esiintynyt ajatus pääjohtajan kahden vuoden virkakauden jakamisesta ole hyväksyttävää.

-EKP:n puheenjohtajuutta ei voida jakaa kahdeksi kaudeksi, Lipponen totesi.

Lipponen uskoi
hyvään valintaan

Lipponen oli vakuuttunut, että ratkaisu kokouksessa löytyisi ja se olisi tyydyttävä myös Suomen kannalta.

-Mikä on hyväksi Euroopalle, on hyväksi Suomelle. Johtokunnan kokoonpanon täytyy heijastaa suurten ja pienten, sekä periferioiden että keskusalueiden etuja. Uskon että tyydyttävä ratkaisu löytyy, Lipponen oli vakuuttunut ennen kokouksen alkua.

Pääjohtajan virkakausi on määritetty kahdeksaksi vuodeksi Maastrichtin sopimuksessa. Johtokunnan muiden viiden jäsenen virkakaudet vaihtelevat neljän ja kahdeksan vuoden välillä ensimmäisessä vaiheessa, jotta johtokunnan jäsenten vaihtuminen tapahtuisi jatkossa tasaisin välein eikä yhtaikaisesti.