Luolavuori on seikkailijan taivas

Luolavuoressa riittää luolia ja luolista tarinoita. Uskaliaimmat ovat yöpyneetkin sokkeloisissa kivimuodostelmissa.
Luolavuoressa riittää luolia ja luolista tarinoita. Uskaliaimmat ovat yöpyneetkin sokkeloisissa kivimuodostelmissa.

Turun Sanomat

SARI MIETTUNEN

Luolavuoren luolia ei ole helppo löytää suurten siirtokivilohkareiden keskeltä. Yksi suurimmista on louhikkoisessa rinteessä lähellä kuplahallia, ja sinne voi kuulla hallilla harjoittelevien golfareiden puheensorinan.

Luola näyttää ensin loppuvan, mutta oikealla puolella on pieni sivukammio. Aluetta tuntevien mukaan kammion toiselta laidalta pääsee ahtautumaan isompaan luolasaliin ja toiselta puolen voi ryömiä tunneliin, jonka lopussa kimaltelee kissankulta. Huhut kertovat, että täällä jossain lojuu luolia tutkimaan menneen ylioppilaan luuranko. Rikollistenkin sanotaan täällä majailleen.

Syksyinen kivikko on hiljainen, mutta kesäisin täällä tapahtuu. Kallioilla retkeillään, kiipeillään ja geokätköillään, ja hurjapäisimmät yöpyvätkin luolissa. Täällä on seikkaillut monta sukupolvea.

Vieressä kulkevaa pururataa pitkin pääsee etelään, aina Katariinanlaaksoon asti. Luolavuoren korkein kohta on entinen kaatopaikka, josta hyvällä säällä näkee kauas. Perimätiedon mukaan täällä ammuttiin 1950-luvulla Suomen suurin rotta, 665 grammaa.

Luolavuoresta tunnetaan parhaiten rintamamiestalojen alue. Kolmella kadulla on parisensataa taloa, maltillisesti kunnostettuja ja siisteissä riveissä. Seassa on muutama erikoisemman näköinen asumus. Eräällä räystäällä kiipeilee Jukka Juhanoja, jonka talon on piirtänyt arkkitehtiopiskelija Raimo Narjus 1950-luvulla.

– Tämä on vaimon kotitalo, ja meidän perhe on asunut tässä vuodesta 1995.

Talo herättää huomion, mutta suurempi ihme löytyy takapihalta, jossa näkyy isännän harrastus.

– Harrastan ymppäystä, ruotsiksi se on ympning, postinjakaja hymyilee.

Juhanojan varttamisen taidonnäyte on omenapuu, jossa kasvaa kaikkiaan 123 eri omenalajiketta.

– Alkuperäinen lajike on Bergius, mutta nykyään jokainen oksa tekee omansorttistaan omenaa. Guinnessin Ennätysten kirjassa muuten on ruotsalaismies, jolla lajeja on hiukan yli 100.

Nyt lajeja pitäisi karsia, jotta puu välttäisi uhkaavat sieni- ja muumiotaudit.

– Onhan täällä kaikenlaista muutakin, tässä on säleikköpäärynää ja persikkapuu, tuossa pihlajassa kasvaa päärynä. Tuolla kauempana on alppiruusupuisto. Tähän tulee pionimaa, mutta se on vielä vähän vaiheessa, Juhanoja selittää.

Luolavuori on valmiiksi rakennettu. Rakennustyön ääniä kuulee vain alueen koilliskulmassa Henrikinkirkolla, jota on remontoitu vuoden ajan. Skanskan työmaalla ahertaa yhä 32 työmiestä ja -naista. Ensi pääsiäisen avajaisissa kaiken pitäisi olla loistossaan, myös pihan. Nurmikot on jo kylvetty, ja viimeisiä Hansa-ruusun puskia laitetaan paikoilleen.

– Tällaista työmaata ei toiste tule vastaan. Mielenkiintoista on ollut, sanoo vastaava rakennusmestari Hannu Niemelä.

Kirkon sisätilat ovat laajentuneet yli tuhannella neliöllä. Meneillään on sisäkattojen ja lattialistojen asennus sekä sähkötyöt. Pihalla tulijat vastaanottaa uusi 16-metrinen kellotapuli. Sen valaminen meni käsikirjan mukaan, mutta kolmen kirkonkellon siirto uuteen paikkaan oli rakentajille hiuksianostattava kokemus.

– Kellot painavat tuhottomasti, suurin on 740-kiloinen. Homma piti miettiä tarkkaan, koska uusi kello olisi maksanut 40 000 euroa ja se olisi pitänyt teettää Keski-Euroopassa, Niemelä kertoo.

Kellolla oli ylimääräistä liikkumatilaa pienimmillään seitsemän senttiä. Autonosturin, taljojen ja muiden apuvälineiden avulla kellot saatiin paikoilleen.

Rätiälänkadun alussa huomio kiinnittyy rakennukseen, joka vaikuttaa osto- ja myyntiliikkeeltä. Sisältä löytyy eläkeläinen Kari Kallio ja paljon tavaraa: lasipulloja, kelsiturkkeja, vaahtosammuttimia, kirjoja, kahvinkeittimiä, maitohinkkejä, kenkälestejä, lamppuja ja suksia. Eniten löytyy teknistä vempainta, ruuvia ja mutteria.

– Ei tämä kauppa ole, tämä on mun harrastus. Tänne voi tulla, jos ovi sattuu olemaan auki, Kallio kertoo.

Lavastajat, puvustajat ja retron ihailijat ovat paikan jo löytäneet. Kallio on asunut villiviinin peittämässä talossa 12 vuotta. Pari vuotta sitten hän teki hyllyt talon siipirakennukseen ja laittoi keräilyharrastuksensa tulokset esille. Talo päätyi Kalliolle hiukan sattumalta.

– Tässä oli ennen pankki, joka sitten lakkautettiin. Huomasin, kun pankkiväki pakkasi tavaroitaan ja menin kysymään mikä on homman nimi.

Ennen pankkia talossa toimi Venhon lihakauppa, jonne tultiin kuulemma Ruotsista asti. Pankinjohtajan huone on nyt Helena-vaimon valtakuntaa. Taideteoksin somistetussa huoneessa on ompelutarvikkeita ja sovitusnukkekin, joten rouva lienee ompelija ammatiltaan.

– Enkä ole, vaan entinen sairaanhoitaja. Ompelen itselleni ja miehelle vaatteet. Tänään pitäisi saada musta hame valmiiksi, hän kertoo.

Pariskunnalla on Roope-koira ja kissoja, jotka on nimetty laivaravintoloiden mukaan: Rudolf, Donna, Jenny, Zaida, Lulu ja Cindy. Osa niistä on jo kissojen taivaassa, mutta kaikki on ikuistettu Helenan virkkaamaan keittiön pitsikappaan. Zaida-kissa koetteli juuri emäntänsä hermoja pissaamalla kovikekangaslaatikkoon, mutta Helena ei ollut sille kauan vihainen.

Kuplahalli on golfareiden talviharjoittelupaikka. Kymmenen vuotta golfannut Carola Hedberg (oik.) käy hallilla joka viikko.
Kuplahalli on golfareiden talviharjoittelupaikka. Kymmenen vuotta golfannut Carola Hedberg (oik.) käy hallilla joka viikko.
Mikko Jokisalo (vas.) ja Mauno Timonen asentavat alakattoa Henrikinkirkon kokoustilaan.
Mikko Jokisalo (vas.) ja Mauno Timonen asentavat alakattoa Henrikinkirkon kokoustilaan.
Kari Kallion harrastus näkyy kadulle asti.
Kari Kallion harrastus näkyy kadulle asti.
Elina Heikkinen ja villakoiratytöt Lelle (harmaa), Säde (musta) ja Jewel (valkea) ulkoilevat entisen kaatopaikan maastossa.
Elina Heikkinen ja villakoiratytöt Lelle (harmaa), Säde (musta) ja Jewel (valkea) ulkoilevat entisen kaatopaikan maastossa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.