Paikalliset

Turkulaistutkijan löydöstä apu kestävämpiin lääkkeisiin

 TS arkisto/Jori Liimatainen
TS arkisto/Jori Liimatainen

Turun yliopiston tutkijan Vilja Siitosen löytämä hiili–hiili-sidoksen muodostumismekanismi saattaa tulevaisuudessa auttaa kestävämpien lääkkeiden luomisessa.

Jos lääkkeistä saadaan kestävämpiä, niiden antotapa voi olla jatkossa erilainen, tai niiden annostus voi olla pienempi.

Väitöskirjaansa tekevän Siitosen löytö on ensimmäinen kerta, kun tutkija on tunnistanut vastaavanlaisen hiili–hiili-sidoksen muodostumismekanismin.

– Monet luonnossa tuotetut biologisesti aktiiviset yhdisteet sisältävät sokeriosia, jotka usein ovat vastuussa potentiaalisten lääkeaineiden biologisesta aktiviisuudesta. Sokeriosat ovat kuitenkin tyypillisesti kiinni yhdisteiden hiilirungossa happisidoksella, joka irtoaa helposti esimerkiksi mahalaukun happamissa olosuhteissa, Siitonen selvittää.

Kun happisidos irtoaa, myös lääkkeen biologinen aktiivisuus katoaa tai heikkenee. Hiili–hiili-sidos on sen sijaan paljon kestävämpi kuin happisidokset, Siitonen selvittää.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jos siis happisidoksia voidaan korvata hiili–hiili-sidoksilla, se saattaisi mahdollistaa kestävämpiä lääkkeitä.

Siitonen löysi mekanismin nogalamysiini-antibiootin biosynteesissä. Nogalamysiini on löydetty jo 1960-luvulla, mutta hiili–hiili-sidoksen muodostuminen on pysynyt tuntemattomana tähän saakka.

Siitonen esitteli löydöksensä tutkimusartikkelissaan Divergent Non-heme Iron Enzymes in the Nogalamycin Biosynthetic Pathway, joka julkaistiin vastikään Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America (PNAS) julkaisussa.

Siitonen tekee tutkimustaan dosentti Mikko Metsä-Ketelän ohjauksessa Turun yliopiston biokemian laitoksella. Metsä-Ketelän tutkimusryhmä tekee yhteistyötä Tukholman Karoliinisessa Instituutissa Gunter Schneiderin johtaman Molecular Structural Biology -ryhmän kanssa.

– Yhteistyö on hedelmällistä, koska me selvitämme, mitä löytämämme entsyymi tekee, ja yhteistyökumppanit selvittävät entsyymien kolmiulotteiset rakenteet, joiden tunteminen auttaa ymmärtämään, miten nämä reaktiot tapahtuvat, Siitonen toteaa.