Turkulaisesta Marko Rouvalista tuli isä kymmenen vuotta sitten, kun perheen esikoinen syntyi. Se oli hyppy tuntemattomaan.

– Minulla ei ollut kokemusta pienistä lapsista, joten vaipan vaihdosta lähtien kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

Rouvali käytti ensimmäisen lapsen synnyttyä perinteisen isyysvapaan. Kun pariskunta alkoi suunnitella toista lasta, he sopivat, että vauvan synnyttyä Marko jäisi kotiin hoitamaan lapsia. Perheen kuopus Felix syntyi 2016. Rouvali jäi pois silloisesta työstään ja oli reilun vuoden koti-isänä.

– Olimme ensimmäiset neljä kuukautta vaimoni Marin kanssa yhdessä kotona, kunnes hän palasi töihin ja minä jäin kotiin. Se oli meille täysin luonnollinen ratkaisu, mutta kaikki muut eivät sitä ymmärtäneet, ja etenkin Mari sai kuulla ikäviä kommentteja.

Elämä pienten poikien kanssa oli Rouvalin mukaan useimmiten rentoa ja hauskaa. Vanhempi lapsi, Max oli eskarissa. Felix nukkui paljon ja viihtyi hyvin vaunuissa.

– Elin vauvan ehdoilla, mutta pystyin käymään vauvan kanssa crossfitin aamutunneillakin, kun hän nukkui tai seurasi kiinnostuneena salitouhuja.

Isäkuukausien aikana sai alkunsa myös Rouvalin suosittu Urbaani isä -blogi, jonka tekstit käsittelivät aluksi enimmäkseen koti-isyyttä, vanhemmuutta, sukupuolirooleja, lapsiperhearkea, sekä lapsen kasvamista ja kehittymistä. Nykyään pääpaino on ruuanlaitossa ja viime vuoden lopulla valmistuneessa uudessa kodissa.

– Siihen aikaan isyysblogeja oli vähän ja isyydestä ylipäätään kirjoitettiin vähän. Mari ehdotti, että voisin alkaa itse kirjoittaa blogia. Blogissa sain yhdistettyä myös kaksi itselleni rakasta asiaa eli ruuanlaiton ja valokuvaamisen. Aloin julkaista myös reseptiikkaa, jota kaverit olivat pyytäneet.

Neljäntoista koti-isäkuukauden aikana Rouvalilla oli mahdollisuus miettiä tulevaisuutensa suuntaa. Hän oli valmistunut puusepäksi ja työskennellyt vuosia tehdastyössä. Blogi ja koti-isyys antoivat mahdollisuuden tehdä asioita, joista Rouvali nautti. Se sysäsi muutoksen myös työelämässä. Isäkuukausien jälkeen hän hyppäsi jälleen kerran tuntemattomaan ja aloitti työt mainostoimistossa.

– Olen ihmisenä sellainen, että uskallan yrittää, meni sitten vihkoon tai ei. Kaikkea, myös koti-isyyttä, kannattaa kokeilla.

Rouvali on huomannut olevansa isänä hyvin samanlainen kuin hänen oma isänsä: rento ja hauska. Isää ja poikaa yhdisti pitkään rakkaus jääkiekkoon. Marko pelasi ja isä oli mukana niin toimitsijana kuin joukkueenjohtajana.

– Kun asuin jo Turussa, näimme isän kanssa usein Tarvasjoella jääkiekon merkeissä. Kun ilmoitin 30-vuotiaana lopettavani pelaamisen, isäkään ei halunnut enää jatkaa. Jääkiekko oli ollut meidän yhteinen juttumme.

Rouvali haluaa olla pojilleen esimerkillinen vanhempi, joka on läsnä ja aidosti kiinnostunut lastensa elämästä. Hän pitää tärkeänä myös yhteistä aikaa ja yhdessä tekemistä. Esimerkiksi vanhemman pojan kanssa yhteisiä hetkiä vietetään niin frisbeegolfradoilla kuin TPS:n jalkapallopeleissäkin.

– Kukaan ei ole täydellinen vanhempi. En ole itsekään aina täysin läsnä, ja auktoriteettia voisi olla enemmän. Joka päivä pitäisi myös muistaa kysyä lapsilta, miten heidän päivänsä on mennyt ja sanoa, että rakastan heitä.

Jane Iltanen

Tulevaa Isänpäivää Rouvaleilla vietetään rennosti perheen ja isovanhempien kesken sekä urheilun merkeissä.

– Olemme tehneet usein brunssin, johon osallistuvat myös isovanhemmat. Tai vaihtoehtoisesti tarjolla on ollut aamupala sänkyyn. Isänpäivään liittyvät vahvasti myös Maxin harrastukset, joissa on järjestetty isä–poikapelejä. Tänä vuonna ne tosin jäävät korona vuoksi väliin, Rouvali sanoo.

Isänpäivää vietetään sunnuntaina 8.11.