Henkilö

Pukeutumisella luodaan imagoa – turkulaista vaatturia kiehtoo muoti ja sen historia

Jane Iltanen
– Luin vanhasta lehdestä, että 1920-luvulla vaattureita kehotettiin korostamaan tilausvaatteiden etuja ja tekemään enemmän myös naistenvaatteita ja korjaustöitä. Kehotettiin ostamaan vähemmän, mutta laadukkaampaa. Näin sata vuotta myöhemminkin argumentit ovat edelleen samat, Jaakko Mäkinen hymyilee.
– Luin vanhasta lehdestä, että 1920-luvulla vaattureita kehotettiin korostamaan tilausvaatteiden etuja ja tekemään enemmän myös naistenvaatteita ja korjaustöitä. Kehotettiin ostamaan vähemmän, mutta laadukkaampaa. Näin sata vuotta myöhemminkin argumentit ovat edelleen samat, Jaakko Mäkinen hymyilee.

Turkulaista vaatturia Jaakko Mäkistä on aina kiehtonut muoti ja sen historia.

– Minua kiinnostaa, miksi tiettyjä vaatteita on puettu milloinkin päälle. Muoti muuttuu aina jostakin syystä ja muotiin vaikuttaa kaikki ympärillä tapahtuva, Mäkinen toteaa.

Mäkinen on opiskellut Helsingissä vaatetusalaa ja valmistunut sekä Hollannin että Tukholman yliopistoista taiteen maisteriksi. Vaatturiksi hän valmistui viime vuonna.

Mäkinen luennoi Turun linnassa vaatturin ammatista ja historiasta. Luennolla perehdytään siihen, kuinka muodit rantautuivat Suomeen ja miten vaatturit pitivät kiinni omasta ammattitaidostaan ja -ylpeydestään. Entä kuinka erosivat toisistaan maalaisräätäli ja kaupunkilaisvaatturi?

– Kiertävät maalaisräätälit saattoivat tulla taloon vaikka viikoksi ja tehdä talon väelle kaiken tarpeellisen kerralla. Maalaisräätälien varustetaso saattoi olla heikompi, ja jos haluttiin teettää jotakin parempaa, kuten puku, mentiin usein kaupunkiin vaatturin luokse, Mäkinen sanoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hän kertoo, että aikoinaan vaatturin ammatti oli hyvin vahvasti vain miesten ammatti.

– Koulutus kulki pitkälti kisälli-oppipoika -ajatuksella. Vaatturiksi haluavan tuli olla 14 vuotta täyttänyt avioliitossa syntynyt poika, jolla oli luku-, kirjoitus- ja laskutaito.

– 1800-luvun lopulla vaatturin ammattiin alkoi tulla muutoksia ja ammattiyhdistys perustettiin. Vuonna 1928 ensimmäinen vaatturikoulu perustettiin Helsinkiin ja siellä kaikilla, myös naisilla, oli mahdollisuus opiskella alaa, Jaakko Mäkinen kertoo.

Samoihin aikoihin alettiin kuitenkin huolestua vaatturin ammatin jatkuvuudesta, kun valmisvaatteita alkoi tulla markkinoille yhä enemmän.

– Luin vanhasta lehdestä, että 1920-luvulla vaattureita kehotettiin korostamaan tilausvaatteiden etuja ja tekemään enemmän myös naistenvaatteita ja korjaustöitä. Kehotettiin ostamaan vähemmän, mutta laadukkaampaa. Näin sata vuotta myöhemminkin argumentit ovat edelleen samat, Mäkinen hymyilee.

Mäkinen näkee vaatturin ammatilla hyvät tulevaisuudennäkymät.

– On hyvä merkki, että nuoret vaatturit perustavat omia firmoja. Kulutus on muuttunut selvästi tiedostavampaan suuntaan ja tuntuu, että pukeutumiseen on uudenlainen kiinnostus. Esimerkiksi miesten pukuun pukeutuminen ei ole enää kauhistus. Se ei ole enää vain elitististä ja konservatiivista, vaan pukua yhdistellään rennommin nykypukeutumiseen, Mäkinen toteaa.

"Minua kiehtoo, mitä ihmiset haluavat kertoa pukeutumisellaan."

Jane Iltanen

Jaakko Mäkinen on pitänyt omaa vaatekauppaa, valmistanut asiakkaille tilausvaatteita, tehnyt pukuja esiintyville artisteille ja toteuttanut erilaisia taideprojekteja. Tällä hetkellä Kuralan kylämäessä asiakaspalvelijana työskentelevä Mäkinen valmistaa vaatteita lähinnä itselleen.

– Tykkään tehdä itselleni niin juhlavaatteita kuin arkivaatteitakin. Olen tehnyt itselleni muun muassa villakangastakin ja collegepaitoja. Vanhin vaatteeni on 9. luokalla saamani hapsutakki, jonka muokkasin täysin ja tein siihen uudet hapsut, Mäkinen kertoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hän tykkää kiertää kirpputoreja ja muistuttaakin, että vaikka vaate ei olisikaan täysin sopiva, voi sen muokata mieleisekseen.

– Turussa on monia loistavia korjausompelijoita. Itse ostin kirpputorilta aivan törkeän hienon, mutta liian ison puvun, ja ompelija muokkasi siitä täydellisen. Kaikki maailman vaatteet on jo tehty, joten laadukkaita vaatteita kannattaa korjauttaa, Mäkinen sanoo.

Jaakko Mäkinen kertoo, että häntä kiehtoo erityisesti tutkimustyö muodin parissa. Aiemmin pukeutumisesta näki luokkaerot. Nykyisin pukeutumisella voidaan rakentaa haluttua imagoa.

– Minua kiehtoo, mitä ihmiset haluavat kertoa pukeutumisellaan. Esimerkiksi poliitikko Timo Soinin puku istuu aina huonosti. Hän on akateemisesti koulutettu ja huonosti istuva puku on harkittu asia. Hän haluaa olla lähempänä kansaa ja ”tavallinen duunari”, jonka on työnsä puolesta vain pakko käyttää pukua. Vastaavasti Alexander Stubbin tyylikäs puku istuu aina moitteettomasti, Mäkinen pohtii.

– Tai miljonäärit Peter Vesterbacka punaisessa Angry birds -hupparissaan, Facebookin perustaja Mark Zuckerberg harmaassa t-paidassaan ja Steve Job mustassa poolopaidassa. Heitä ei näe puku päällä ja nämä ovat tietoisia valintoja, Mäkinen sanoo.

Maalaisräätäli ja kaupunkilaisvaatturi – vaatteilla pojista miehiksi, puvulla jätkästä herraksi -luento lauantaina 24.10. klo 14.30 Turun linnan Bryggman-salissa.


Jaakko Mäkinen

Syntynyt: Vuonna 1976 Turussa

Ammatti: Vaatturi, museotyöntekijä

Harrastukset: Uinti, jooga, ranskan kielen opiskelu

Lempivaate: ”Jättikokoinen musta neulepaita, jonka tätini neuloi minulle vuonna 1995. Käytän paitaa edelleen.”

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.