Paikalliset

Luopumisen tuska

Perheemme muutti viime viikonloppuna uuteen kotiin, eikä päivä unohdu helpolla. Muuttolaatikoiden virta vaikutti loputtomalta, vaikka olin mielestäni karsinut omaisuuttamme armoa tuntematta. Anteeksipyydellen tarjoilin helteessä hikoileville vapaaehtoisille juotavaa ja sipsejä, kunnes seitsemän tunnin urakka saatiin päätökseen.

Nyt järjestän uudessa kodissa tavaroita keittiönkaappeihin ja myönnän, ettei konmaritus ole alaani.

Laatikoista paljastuu kaikenlaista viisi vuotta sitten vanhentuneista ananaspurkeista yleiskoneeseen, jonka elvytin yläkaapin perukoilta mukaani vielä kerran. Häälahjaksi 1990-luvulla saatu vempain muistuttaa morsiamesta, joka suunnitteli pullantuoksuista tulevaisuutta mutta huomasi, että kynä sopii käteen kauhanvartta paremmin. Ilman sitä en ehkä edes muistaisi, millaisen kasvuntien olen kulkenut.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Entä sitten lasten DVD-elokuvat? Esikoisen nyt samalla muutettua omilleen ne palauttavat mieleeni 2000-luvun alkupuolen uneliaat iltapäivät, jolloin katsoimme Dumboa. Sydämessä läikähtää, kurkkua kuristaa. Mihin vuodet katosivat?

Tarkemmin ajateltuna en edes tahdo konmarittaa, vaan tasapainoilla minimalismin ja hamstraamisen välillä. En aio haalia ylimääräistä, mutta kun joskus taas muutamme, matkassa seuraa varmasti esineitä, joiden säilyttämiseen en tiedä kunnon syytä. Kuten kaksi puunukkea, jotka sain pikkulapsena kummeiltani Marokon tuliaisina. Tai puolison ensikodin teemuki, jonka kyljessä pelataan golfia 1800-luvulla ja jota käytän kynätelineenä. Ehkä joskus keksin, mitä oivallusta tai elämänvaihetta ne minulle edustavat, jos mitään. Ehkä vain pidän niiden ulkonäöstä.

Tarrautuminen esineisiin ei tietenkään käy järkeen. Ennemmin tai myöhemmin ne kuluvat puhki tai katoavat. Luovuttava on, kuten lapsista, jotka kasvavat isoiksi ja lähtevät. On tullut seuraavan sukupolven vuoro kerätä muistoja. Uskon ja ympäristön takia myös toivon, että se onnistuu heiltä vähemmällä tavaralla kuin meiltä edellisiltä sukupolvilta.

Kirjoittaja on toimittaja ja joogaopettaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.