Turku tutki: Ylisukupolvinen huono-osaisuus koskee poikia tyttöjä useammin

Ari-Matti Ruuska

Turun kaupunkitutkimusohjelman katsauksessa tarkastellaan vanhempien sosioekonomisen huono-osaisuuden yhteyttä lapsen koulupudokkuuteen. Katsauksessa koulupudokkuudella tarkoitetaan toisen asteen tutkinnon puuttumista.

Arviolta noin 12 prosenttia nuorista aikuisista ei ole suorittanut toisen asteen tutkintoa 24 ikävuoteen mennessä. Matalalla koulutuksella on todettu olevan yhteys moniin ei-toivottuihin ilmiöihin, kuten heikkoon työmarkkina-asemaan, varhaiseen eläköitymiseen, köyhyyteen ja heikompaan terveyteen.

Sosiaalityön professori Johanna Kallion johtamassa hankkeessa tutkittiin huono-osaisuuden periytymiselle altistavien ja siltä suojaavien ei-materiaalisten tekijöiden merkitystä.

Suojaavia ei-materiaalisia tekijöiksi luettiin muun muassa hyvä varhainen vuorovaikutus sekä vanhempien terveys ja koulutus. Lisäksi tarkasteltiin lapsen varhaisen kotoa pois muuttamisen ja varhaisen perheellistymisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuudelle altistavaa merkitystä.

– Liki kaikki vanhempien huono-osaisuustekijät ovat voimakkaammin yhteydessä poikien kuin tyttärien toisen asteen tutkinnon suorittamiseen, toteaa Kallio tiedotteessa tutkimusryhmänsä työn perusteella.

Tutkimustulokset vahvistavat samalla aiemman käsityksen, että Suomessa mahdollisuuksien tasa-arvo saavutetaan useammin naisten kuin miesten kohdalla.

Tutkimuksessa kiinnitettiin myös huomiota perhetaustaan liittyvän huono-osaisuuden ajoituksen merkitykseen. Tutkimuksessa vertailtiin tilanteita, joissa lapsi oli ollut joko 0–1-vuotias tai 16–17-vuotias. Tuloksien perusteella vanhempien sosioekonomiseen huono-osaisuuteen kytkeytyvät tekijät olivat molemmissa ikävaiheissa yhteydessä lapsen toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Yhteys varhaislapsuuden aikana oli vain hieman vahvempi kuin teini-iässä, kun lapsen aikaisempi altistuminen huono-osaisuudelle oli huomioitu.

Tulosten mukaan huono-osaisuutta ehkäisevät investoinnit kohdistuen nuoruuteen tulee nähdä yhtä arvokkaina kuin varhaislapsuuteen kohdistuvat.

Turun kaupunkitutkimusohjelma on Turun kaupungin ja yliopistojen yhteinen tutkimusohjelma, jossa tehdään kaupunkikehitystä koskevaa monitieteistä akateemista tutkimusta.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (2)

Vastaa
Samppa
Tärkeä tutkimuskohde
Ilokseni huomaan,että tutkitte asiaa, joka on itseänikin askarruttanut ikäni. Osaisuus kulkee perheessä. Siitä on omakohtaisia havaintoja. Miten se periytyy on itselleni mysteeri. Suoraviivaisena ajattelijana lähden siitä, että kysymys on genetiikasta. Mutta toisaalta suorasta vai kasvatuksellisesta? Voiko epäkäytännöllisyys olla suoraa genetiikkaa, vai siirtyykö se havaintokoodeksin kautta seuraavaan polveen.

Tuntemani adoptoidut lapset ovat kasvaneet täysin erilaisiksi kuin kasvatusvanhemmat. Miksi? Siksikö, että heillä on toiset geenit vai siksi, että heitä kasvatetaan eri tavalla kuin omaa lasta olisi kasvatettu?

Aihe on erittäin tärkeä tutkimuskohde, sillä siinä selviää elämän mahdollisuudet. Onko monen sukupolven menestys tai menestymättömyys ennalta tiedettävissä? Kastijärjestelmä, aateluus, sukujen sisäiset avioliittojärjestelyt viittaavat siihen, että on aina ymmärretty geenirakenteen tärkeys parin valinnassa.
Kun sanotaan, että kaikilla on yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä vaikka koulutuksessa on myytti, jolle pitää tutkimuksella antaa perusta. Ei ole oikein luoda illuusioita, joille ei löydy tutkimuksellista pohjaa.
Käytössämme oleva koulutusjärjestelmä viitta selvästi haluttujen ominaisuuksien rakentamisen tarpeesen. Onko se sitten tietoista vai ajan saatossa hämärtynyttä?
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Angus
Vast: Tärkeä tutkimuskohde
Eiköhän ole jokseenkin tunnustettu tosiasia, että ihmiseen vaikuttavat sekä geenit että ympäristö.

"Kasvatuksellinen genetiikka" on melko höperö termi, joka autuaasti sekoittaa nimenomaan geneettisen ja muun vaikutuksen.

"Tuntemani adoptoidut lapset ovat kasvaneet täysin erilaisiksi kuin kasvatusvanhemmat." No kasvavatko sitten muut tuntemasi lapset aivan vanhempiensa kuviksi? On myös vähän vaikea uskoa, etteivät tuntemasi adoptiolapset ole lainkaan omaksuneet esm. adoptiokodin arvoja ja tapoja. Tähän pätee sama kuin biologisten vanhempien hoivissa kasvaneilla: Osa ihmisestä muovautuu geenien, osa ympäristön tuloksena. Kun geenit ja ympäristö vaikuttavat samaan suuntaan eli samankaltaisuuteen biologisten vanhempien kanssa, samankaltaisuus on yleensä jonkin verran suurempaa kuin adoptiossa. Ei ole mitään rakettitiedettä vaan peruspsykoogiaa ja -biologiaa.

On tosiaankin tärkeä kysymys, voiko koskaan kaikilla olla täsmälleen samat mahdollisuudet. Minun nähdäkseni ei. Koulutuksen tehtävänä on antaa joka yksilölle mahdollisuus kehittyä omaksi itsekseen ja omien mahdollisuuksiensa puitteissa. Yhteiskunta voi ja minusta sen pitäisi myös vaikuttaa siihen, että ulkonaiset lähtökohdat eivät rajoittaisi yksilöä, kuten kodin vauraus tai asuinalue.

Kastilaitos, säädyt ja avioliittojärjestelyt ovat kyllä tähdänneet myös yhdistämään samankaltaisesta ympäristöstä tulevia ja heidän intressejään, ihan geenejä ajattelematta. Jonkinlaista tietoisutta perimästä on ollut jo kauan, sekä reaalimaailmaa tarkkailemalla että esim. eläinjalostuksen kautta, mutta nykyisen kaltaista jäsennettyä tietoisuutta perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta ei ole ollut vielä sataa vuottakaan. Käsityksemme tarkentuu ja syvenee yhä jatkuvasti.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »