Turun yliopiston pitkäikäinen diabetestutkimus on saanut rahoitusta yli puoli miljoonaa euroa
Turun yliopiston diabetestutkimus on saanut merkittävän apurahan Yhdysvalloista. Diabetestutkimussäätiö JDFR on myöntänyt yliopiston hankkeelle kolmivuotisen rahoituksen, jonka kokonaissumma nousee yli 520 000 euroon.
Rahoitus myönnettiin valtakunnallista DIPP-tutkimusta Turussa johtavalle ylilääkärille, professori Jorma Topparille ja akatemiaprofessori Riitta Lahesmaalle sekä heidän erikoistutkijoilleen Mari Vähä-Mäkilälle ja Mirja Nurmiolle.
Mari Vähä-Mäkilä perusti PAMP-hankkeen, jonka nimi tulee sanoista Pathogen Associated Molecular Patterns, vuonna 2009. Hankkeen tavoitteena on selvittää synnynnäisen immuniteetin osuutta ykköstyypin diabeteksen synnyssä. PAMP on osa valtakunnallista DIPP-tutkimusta, jossa vastasyntyneiltä etsitään tyypin I diabetekselle altistavia perintötekijöitä.
Turun yliopiston PAMP-tutkimus oli alkaessaan aikaansa edellä. Hanke käynnistyi ja aloitti aineistonkeruunsa vuonna 2009, jolloin diabetestutkimuksessa ei juurikaan kiinnitetty huomiota synnynnäiseen immuniteettiin.
Synnynnäinen immuniteetti kehittyy jo sikiöaikana ja toimii heti syntymästä lähtien. Hankittu immuniteetti puolestaan kehittyy, kun vieraat mikrobit ja aineet muokkaavat immuniteettia ja rakentavat vastustuskyvylle lisäsuojaa.
– Vielä 10 vuotta sitten synnynnäisen immuniteetin ajateltiin olevan muuttumaton. Viimeaikaisten tutkimustulosten myötä käsitys on kuitenkin muuttunut, ja synnynnäinen immuniteetti ymmärretään paljon joustavammaksi, Vähä-Mäkilä selittää yliopiston tiedotteessa.
Vuosikymmenen aikana tutkimuksessa on kerätty 17 000 näytettä noin 300 varsinaissuomalaiselta lapselta. Näytteiden keruuvaiheessa soluja on haastettu erilaisilla bakteerien ja virusten rakenteilla.
Seuraavassa vaiheessa, nyt saadun rahoituksen turvin, tutkitaan geneettisiä ja epigeneettisiä muutoksia, jotka voivat selventää tautimekanismia.
Tavoitteena on tutkia, kuinka heterogeeninen sairaus ykköstyypin diabetes on eli ovatko esimerkiksi erilaiset sairastumisajat tai -nopeudet merkityksellisiä. Tavoitteena on myös löytää uusia biomarkkereita eli biologisia ominaisuuksia, jotka mahdollistavat ykköstyypin diabeteksen ennustamisen ja ehkäisyn entistä paremmin.