Kolumni: En ole Kapteeni Planeetta mutta kuitenkin...

Jori Liimatainen

Jos olen jostakin kiitollinen, niin ainakin siitä, että jaksan edelleen hämmästellä luonnon tapahtumia. Tämä lumeton talvi ei ole suonut mahdollisuutta bongailla eläinten jälkiä, mutta tarjolla on paljon muuta, kun vain pitää silmät auki – jopa city-ihmiselle. Elettiin tammikuun alkupäiviä, kun kävelylenkillä oli taas kerran ihan pakko pysähtyä. Kerrostalon kupeessa, kevyen liikenteen väylän vierustalla roskaisella pientareella liikkui jokin kumma olento. Se raahasi suussaan harmaata möykkyä, pysähteli, kuikuili ympärilleen. Saaliina oli myyrä, ja saalistaja oli kaiken tiedon mukaan lumikko. Pieni asia, kenties, mutta itselle sykähdyttävä hetki, sillä en ollut nähnyt tätä pikkupetoa saalistusreissulla.

Tuli heti mieleen eräs lapsuuden kokemus. Möngin metsässä, muistaakseni sieni- tai marjastusreissulla äidin kanssa, ja yhtäkkiä sammalmättään takaa kurkkasi jokin, jonka väitän olleen näätä. Tiedä häntä, mutta muisto on kulkenut aina mukana, eikä oikeasti ole edes väliä, mikä eläin oli kyseessä.

Tällaiset pienet kohtaamiset, tapahtuu niitä sitten ruuhkasuomessa tai erämaissa, opettavat, ettei maailma ole vielä pelkästään ihmisten. Vielä, mutta tarttis tehrä jotain. Jos virallisempi näkemys kiinnostaa, kannattaa tutustua vaikkapa Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaan Punaiseen kirjaan, joka paitsi esittelee maamme lajeja koskevan uhanalaisuusarvioinnin, pureutuu myös ratkaisuihin luonnon tilan parantamiseksi.

Pakokaasujen, roskien ja mikromuovien keskellä vilistää pientä elämää. Antroposentrisen käsityksen mukaan ne ovat meitä alhaisempia olentoja, joista ei ole sen kummempaa hyötyä. Puistattavaa ja kylmää, kun asian näin ilmaisee. Siellä ne kuitenkin ovat, ja niitä voi nähdä kun välillä hiukan hiljentää tahtia. Väitän, että aika monelle luonnon tapahtuman todistaminen omin silmin on elämys, aineeton hyöty. Ja toivottavasti pienet pysähdysten lomassa koetut hetket myös näkyävät luonnon arvostamisena. Arvostus voi konkretisoitua. Ei tässä kukaan Kapteeni Planeetta ole, mutta jos ei muuta, niin ehkä jätämme ainakin sen roskan heittämättä luontoon ja laitamme ennemmin roskikseen. Sekin on jo askel eteenpäin. Siksi luonnon tarkkailuun olisi kannustettava lapsesta lähtien, nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. On pyrittävä siihen, että mahdollisuudet jonain päivänä jopa paranenisivat.

Toivottavasti saamme ensi kesänä bongailla ainakin pölyttäjiä. Niistä jos mistä on hyötyä.

Simo Ahtee

Kirjoittaja on toimittaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.