Kolumni: Onnen vuosikymmen

Riitta Salmi

Vauva pelkää vaistomaisesti huolenpitäjänsä menettämistä ja tarraa nyrkillään tämän sormeen. Uhmaikäinen raivostuu, kun joutuu luopumaan hiekkalapiostaan, tai lähes mistä tahansa. Aikuinen ripustautuu lapsiinsa tai työnsä määrittämään kuvaan itsestään.

Ihminen takertuu vauvasta asti. Takerrumme paikkoihin, elämänvaiheisiin ja tunteisiin, niin myönteisiin kuin kielteisiin. Yhdelle viha voi olla elämän perusta. Vihataan itseä tai muita. Kautta aikain on ollut me ja nuo. Jos ei sodita naapurimaiden kesken, niin tapellaan toisten urheilujoukkueiden kannattajien kanssa. Jos kauna otettaisiin pois, mitä tilalle?

Joku takertuu riippuvuuksiin. Elämä kuluu pelikoneen nappuloita hakaten, samaa sävelmänpätkää kuunnellen.

Viimeistään keski-iässä alamme ymmärtää, että meidän on kohdattava luopuminen. Lapset muuttavat pois, omat vanhemmat ikääntyvät tai kuolevat, ruumiimme rapistuu.

Luopuminen tuo tyhjyyden, jota yrityksistämme huolimatta emme pystyneet täyttämään. Elämä näyttäytyy sellaisena kuin se on: rajallisena. Elämänlanka, johon takerrumme, riistetään nyrkistämme sadan prosentin varmuudella pois.

Onnelliseksi tulemisen esteenä voikin olla pakkomielteemme löytää onni ja pitää se. Ainakin jos sitä etsii muista ihmisistä ja tavarasta.

Materian haalimisen vuosikymmenet ovat takana. Sotien jälkeinen elintason nousu vaurastutti yhteiskunnan ja synnytti paljon hyvinvointia. Mutta vanha totuus säilyi: omistaminen ei tuo pysyvää onnea.

Henkiset arvot ovat alkaneet taas kiinnostaa. Merkitys elämään löytyy muualta kuin oman edun ajamisesta. Pyrkimys hyvyyteen ja muiden auttaminen voivat alkaa tavallisessa elämässä, pienillä pyyteettömillä teoilla. Kiitoksen sanana kaupan kassalla, vapaaehtoistyönä heikompien parissa. Myönteisellä käytöksellä sosiaalisessa mediassa.

Luopumalla emme lopulta menetäkään mitään. Kun jaamme hyvää, saamme monin verroin takaisin.

Kirsi Saivosalmi

Kirjoittaja on toimittaja ja joogaopettaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.