Kolumni: Lapsellista elämää
Suomen syntyvyys laskee jopa synkimpiä ennusteita nopeammin. Tilastokeskuksen tuoreimpien lukujen mukaan koko Suomessa syntyvyys laski edellisvuonna jo kahdeksatta vuotta peräkkäin ja on nyt kaikkien aikojen matalin.
Vuonna 2018 syntyi 2 744 lasta vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vielä vuosina 2009 ja 2010 lapsia syntyi vuosittain reilusti yli 60 000. Edellisvuonna lapsia syntyi 47 577. Näin vähän vauvoja piti ennusteen mukaan syntyä vasta vuonna 2045.
Kahden alakouluikäisen lapsen vanhempana olen seurannut hämmentyneenä julkisuudessa viime vuoden aikana käytyä keskustelua syntyvyyden laskusta ja sen syistä. Lehtijutuissa haastatelluista nuorista yhä useampi on sitä mieltä, ettei halua koskaan omia lapsia. Kommentit ovat olleet lapsivastaisia ja jopa lapsivihamielisiä.
Osa ei halua lapsia sotkemaan minäkeskeistä elämäänsä. Osa vetoaa ilmastosyihin. Jotkut pelkäävät synnyttää lapsia epävarmaan maailmaan.
Jokainen saa tehdä omat valintansa, ja on ihan ok olla haluamatta, toivomatta ja synnyttämättä lapsia. Mutta samaan aikaan pitäisi olla ok toivoa ja haluta lapsia sekä kasvattaa sen kokoinen perhe kuin itse haluaa – ilman syyllisyyttä ja muiden arvostelua.
Itselleni etenkin omat, mutta myös läheisten ja ystävien lapset, ovat elämäni suurin rikkaus. Ilman lapsia olisin varmasti viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt enemmän töitä, luonut uraa, matkustellut ja lomaillut enemmän, lukenut enemmän kirjoja ja katsonut elokuvia, hankkinut uusia harrastuksia, kehittänyt itseäni, viettänyt omaa aikaa ja tuijottanut omaan napaani.
Sen sijaan olen ollut useammin ja enemmän huolissani ja peloissani kuin koskaan ennen. Olen joutunut jatkuvasti kohtaamaan omat rajani ja heikkouteni, mutta samalla olen saanut elämääni sellaista iloa, onnea ja rakkautta, jota en olisi voinut koskaan kuvitella kokevani.
Lapset ovat pakottaneet käsittelemään suurimmat kipupisteeni ja repineet sydämeni auki. He ovat opettaneet hyväksymään keskeneräisyyttä, epätäydellisyyttä ja kaaosta. Heidän ansiostaan olen tänään onnellinen nainen.
Anu Välilä
Kirjoittaja on toimittaja.